Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

4.12.2014 Jee, agissa rataa!

Nämä torstain treenit sujuivat yllättäen varsin kivasti!

Tällä kerralla ohjelmistossa ei ollut omatoimitreenailua, vaan hyödynnettiin koko kenttää eli tehtiin vähän vauhdikkaampaa radanpätkää. Kero pääsi suorittamaan freshinä, joten treeni sujui senkin puolesta varsin kivasti. Suoraan häkistä leikkien lähtöpaikalle, sitten suorittamaan, sitten leikittiin, kuunneltiin palaute, tehtiin pätkä uudestaan, leikittiin, kuunneltiin taas palautetta ja sitten otettiin vielä kolmas kerta vähän muokaten ohjausta (putken jälkeen valssi). Tämän jälkeen leikittiin ja mentiin taukoilemaan.

Käytiin välillä ulkonakin, niin Kero pysyi kohtuullisen rauhallisena, ja palattiin sitten sisälle jossain vaiheessa ja suoritettiin radanpätkä vielä kerran samoin leikkissiiroin. Nyt ohjaus tehtiin samoin kuin viimeksi eli putken jälkeen valssaus ja siitä sitten lyhyemmällä reitillä eteenpäin.

Kuten videolta näkyy, Keron jarrutusmatka vähän venyy, mutta kuulema kokoamiset olivat ok. Pitää siis olla itse tarkkana jarrutusvihjeen kanssa. Keron draivi oli ihan ok, ja etenkin olen iloinen siitä, miten intensiivisesti Kero jaksoi leikkiä noinkin pitkään. Eikä mitään häröilyjäkään tullut, vaikka paikalla samaan aikaan olikin kaksi muuta koirakkoa (tosin näkösuojassa). Hieno homma :)

Treenin myötä tuli kyllä mieleen, että tarvitsisin vähän nopeamman koiran… mutta ehkä ensiksi yritän kuitenkin kasvattaa Keron kuntoa ja nopeutta ja tehdä noita pohjataitoja, mitä Greg Derrettin kurssillakin nyt tulee kerrattua.