Pakkanen paukkui, mutta päätettiin kuitenkin treenata. Onneksi vaatetusta oli riittävästi päällä, joten eipä nuo miinusasteet juurikaan haitanneet. Ei ainakan koiria.
Viimalle otin yhden piilon sillan alle ja toinen oli sitten sillan toisella puolella kymmenisen metriä ojaa pitkin eli molemmat siis ihan lähellä toisiaan. Viima sai sillan kohdalla hajun, tarkisti ensin vasempaa puolta ja nappasi sitten hajua myös toiselta puolelta siltaa ja oli vähän hämillään. Edettiin siltaa pitkin, kun Viima ei oma-aloitteisesti täysin lähtenyt työstämään jompaa kumpaa hajua loppuun. Sillan päädyssä Viima sitten nappasi jäljen vasemmalle ja meni tarmokkaasti sillan alla ojan toisella puolella nököttävän maalihenkilön luokse ilmaisemaan.
Tämän jälkeen mietin, muistaako Viima sen toisen hajun. Muistihan se ja koira lähti päättäväisesti suoraan sillan alta toiselle puolelle, nappasi siitä vielä jäljen ja meni ilmaisemaan. Hieno homma!
Myrylle otin parkkiksen kasat. Lähetin vasemman puoleiselle kasalle, mutta Myry teki täyskäännöksen ja lähti täysillä ihan toiseen suuntaan. Siellä suunnalla oli kyllä toinen piilo, joten annoin sitten mennä. Myry tuli sitten vauhdilla takaisin hetken päästä, juoksi kohti, mutta kääntyi sitten yhtäkkiä kasaan päin, kipusi ylös ja tuli sitten rullan kanssa takaisin. Mielenkiintoista :D
Tämän jälkeen jatkettiin tämä kasa vielä loppuun ja sitten edettiin sinne suunnalle, missä Myry oli jo käynyt. Hetken Myry siinä yritti jotain kamaa (siinä oli jotain avaamattomia ruokapaketteja) vetää suuhunsa, mutta jatkoi sitten työskentelyä ja eteni sinne, missä toinen maalihenkilö oli. Myry ei ihan maalihenkilön vieressä käynyt nappaamassa rullaa (reilu metri), mutta näytölle meni ihan loppuun asti kasan alapuolelle.
