Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

2.8.2011 Tiistain metsätreenit

Treenattiin vanhalla koealueella Nurmijärvellä.

Aloitettiin Myryn kanssa ensin luoksepäästävyysharjoituksella, jossa mukana oli kolme muutakin koiraa. Tämä sujuikin ihan hyvin. Itse treeni oli sellainen, että kaksi tyyppiä meni piiloon yhtä aikaa. Myry kyllä näki, kun ensimmäinen kiipesi kallion yli ja katosi sinne. Tehtiin kuitenkin ennen etsimistä pätkä seuraamista sekä paikallamakuu. Ihan lunkisti Myry odotteli. Kun rulla ja liivit laitettiin päälle, koira olikin jo valmiina lähtemään. Irtosi hyvin ja tuli hetken päästä takaisin rullan kanssa. Vähän himmasi loppua kohti, mutta muuten ilmaisu ok. Maalihenkilö löytyi kallionyppylän toiselta puolelta pienen jyrkänteen alapuolelta, Myry jäi makaamaan siihen jyrkänteen yläpuolelle.

Toinen maalihenkilö oli edennyt tietä pitkin risteykseen ja mennyt puskaan peitettynä makaamaan. Tämä sujui myös ihan mallikkaasti. Ensin edettiin metsän kautta takaisin tielle, siellä Myry irtosi, kääntyi risteyksestä ja hetken kuluttua tuli laukaten luokse. Ilmaisu ok. Ihan hyvä kokonaisuus :)

Viimalle otettiin ihan vain perusharjoitus, jossa kaksi henkilöä oli piilossa. Ensimmäinen oli peitettynä risukkoisen metsän puolella kuopassa peitettynä. Ilmaisu ok. Toinen oli samassa kalliopiilossa kuin oli Myrylläkin. Eipä tässäkään ongelmia, hyvin löytyi ja ilmaisu oli hyvä (ja Viima haukkui maalihenkilön vieressä siellä jyrkänteen alapuolella, oli tullut alakautta).