Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

31.7.2011 Sunnuntaitreenit

Heinäkuun viimeinen päivä aloitettiin sunnuntaitreeneillä Klaukkalassa. Sää oli varsin kiva, lämmintä kyllä piisasi, mutta oli enimmäkseen pilvistä.

Alkuun otettiin kolmen koiran kanssa luoksepäästävyysosio eli koirat olivat rivissä, ”testaaja” kävi kättelemässä jokaisen luona ja sitten tehtiin vielä niin päin, että käytiin itse koiran kanssa tervehtimässä ”testaajaa”. Näitä molempia tehtiin parin toiston verran. Meni ihan hyvin.

Sitten olikin vuorossa varsinaiset etsimiset. Viimalle oli tarkoitus pistää yksitellen neljä tyyppiä siten, että ensimmäinen ja kolmas olisivat liikkuvia maalihenkilöitä. Viima oli vähän turhankin vireessä ja suditteli alueella, mutta liikkuvan maalihenkilön ilmaisu ei onnistunut. Yksi haukahdus muutaman metrin päässä, minkä jälkeen Viima jatkoi omia puuhiaan eikä toistamiseen enää mennyt lähellekään ihmistä. Pistettiin peli poikki ja tehtiin Viiman treeni sitten myöhemmin uudestaan.

Myryn treenit aloitettiin uudella luoksepäästävyydellä, sen jälkeen seuraamispätkä alueelle ja paikallamakuu. Seuraaminen meni nyt vähän paremmin kuin viikko sitten, paikallamakuussa pysyi hyvin, vaikka nenä kävikin koko ajan.

Kaksi tyyppiä oli piiloutunut jo valmiiksi alueelle, joka oli osa moottoriradasta (nousuja, laskuja jne). Ensimmäinen löytyi aika sukkelaan rinteestä peitettynä makoilemasta. Ilmaisu ok. Toisen kohdallakaan ei mennyt kovin kauaa, kun Myry irtosi kohti seuraavaa rinnettä, rämpi puskien läpi kaatuneen puun luokse (maalihenkilö istui n. reilun metrin korkeudella kaatuneen puun rungolla) ja tuli sitten rulla suussa vauhdilla laukaten ylämäkeen. Hieno ilmaisu :)

Sitten otettiin vielä  yksi maalihenkilö, joka seisoi puunrunkoa vasten korkealla renkaiden päällä (renkaat kierretty rungon ympärille). Puu oli uran vieressä, joten maalihenkilö oli urasta katsottuna kohtuu korkealla, mutta metsän puolelta ehkä n. kahden metrin korkeudella. Tämäkään ei tuottanut ongelmia, vaan tyypin tarkennus ja ilmaisu ylämäkeen olivat taas hyvät :)

Kun muut koirat oli jo treenattu, otettiin Viiman kanssa uudestaan. Hieman muutettiin speksejä ja aluetta. Kaikki maalihenkilöt yksitellen. Alueena oli sama kuin missä Myrykin etsi. Ensimmäinen oli samalla puunrungolla istuva maalihenkilö, joka ilmaistiin ihan hyvin. Toinen oli puunrunkoa vasten renkaiden päällä seisova henkilö (eri puu kuin Myryllä) ja tämäkin ilmaistiin varsin hyvin. Kolmas oli mennyt alueen toiselle puolelle metsänrajaan, ja kun koira oli tullut näkösälle niin oli lähtenyt kävelemään syvemmälle. Viima ilmaisi tämä hyvin. Tosin jäi seisomaan melkein siihen, missä aloitti ilmaisun eli välimatkaa tyypin ja koiran tuli muutama metri ennen kuin itse ehdin paikalle. Mutta Viima ilmaisi! Neljäs oli sitten ihan peruspiilo rinteessä jonkin puskan takana. Tässä Viima sai ilmaista sitten vähän pidempään, kun ohjaajalla kesti hetki päästä piilolle.

Seuraavaksi onkin sitten Viiman osalta luvassa lisää liikkuvia maalihenkilöitä. Pitää tehdä sen suhteen vähän tarkempi suunnitelma jossain välissä. Myryn osalta ensi viikolla olisi luvassa vielä yhdet hallittavuus- ja ilmaisutreenit ennen koetta. Pitää tosin miettiä, jätänkö torstain hyppytreenit väliin, ettei koira niistä tulisi liiaksi jumiin.