Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

17.4.2013 Agittelua lähtöharjoitusten merkeissä

Keskiviikkoiltana oli vuorossa agilitytreenit. Treeneihin lähdettiin normaalia aiemmin, sillä itselläni oli Pirkkolassa treenit ja siinä välissä ei kotona ehtisi käydä. Niinpä Keron seuraksi matkaan lähti seurapojaksi Myry. Siellä ne sitten autossa kiltisti lepuuttivat.

Itse agitreenin teemaksi olin kaavaillut lähtöharjoituksia avustajaa hyödyntäen (heittää lelun / vahtii palkkiota). Esteviritelmänä kaksi siivekeparia suoralla linjalla.

Ensimmäisessä jaksossa tarkoituksena oli, että avustaja heittäisi lelun, kun sanon vahvisteen, joka merkkaa koiran linjalle eteen ilmestyvää palkkiota. No, ensimmäisellä yrityksellä vapautus oli kyllä ok, mutta Kero kirmasi kentällä olleiden henkilöiden luokse (häiriöt!). Toisella yrityksellä lähtö myös ok, mutta nyt Kero kirmasikin avustajan luokse. Päätin sitten, että seuraavat jaksot tehdään sitten race to rewardilla. Ehkä sillä olisi pitänytkin aloittaa, sillä enhän minä ole edes omissa harjoituksissaankaan tehnyt lähtöharjoituksia siten, ettei palkkio ole ollut jo näkyvillä… Ainoastaan lentävillä lähdöillä on tehty käyttäen koiran linjalle eteen lentävää vahvistetta.

Toinen jakso tehtiin sitten niin, että avustaja huolehti lelusta suoran päässä. Ensimmäisellä yrityksellä Kero kipitti avustajan luokse. Toisella yrityksellä ryöjäke varasti, mutta kolmas yritys (helpotettu versio, yksi siivekepari) menikin sitten ihan ok.

Kolmas jakso koostui kolmesta toistosta, jossa palkkiona odotti ruokapurkki. Ekalla Kero aavisti hieman, mutta ehdin kuitenkin antaa vapautuksen, joten sai syödä ruokansa. Tokalla Kero varasti, ja yritti pummata ruokaa avustajalta. Ei saanut. Loput toistot ok. Alkupään toistoissa pysähdyin, mikä saattoi aiheuttaa nuo varastelut. Loppupään toistoissa annoin vapautuksen liikkeestä ja nämä olivat ok.

Neljäs jakso tehtiin edelleen ruokapurkeilla, yhteensä kolme onnistunutta toistoa (yhden varasti). Kaikki vapautukset liikkeestä ja koiran edellä ohjausjärjestelmän mukaisesti. Jatkossa pitäisi kiinnittää kyllä huomiota koiran lähtöasentoon, tuppaa jäämään ihan vinoon ja sen jälkeen uudelleenasettelu ei oikein onnistu namimagneetilla.

Treenin jälkeen menimme sitten yhteiselle loppuverkkalenkille eli mukana olivat Hiili-villis, Pico-pinseri sekä sitten meidän pojat Myry ja Kero. Ihan kivasti sujui, vaikka meillä tulikin paljon pysähdyksiä, kun Kerolla oli paikoin hinku toisten luokse, mutta saatiin kyllä paljon onnistumisiakin, kun päästiin kuitenkin takaisin autoille :D.

Video treeneistä (sis. myös epäonnistuneet toistot):

httpv://youtu.be/-fJ80MfLux0