Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

12.10.2011 Pienet, mutta tehokkaat treenit

Tänään olikin sitten pienet treenit, kun meitä oli paikalla vain kaksi henkilöä treenaamassa. Eipä se mitään haitannut vaan treenit vietiin tehokkaasti läpi :)

Myryn kanssa jatkettiin liikkuvien maalihenkilöiden parissa. Nämä pimeässä (hölkätessä maalihenkilöllä oli otsalamppu valaisemassa menoa) ja semmoisessa risukkoisessa/kuoppaisessa metsikössä, ei siis niin helppoa maastoa tällä kerralla.

  1. Hlö kävelee reippaasti, pysähtyy koiran tullessa -> Tämä meni muuten ihan ok, mutta olin unohtanut laittaa Myrylle rullan! Näin, kun Myry ensin hlön vieressä ravisteli itseään, sitten se kävi vielä uudestaan hlön luona ja lähti tulemaan takaisin, mutta sillä ei ollutkaan rullaa suussa. Mietin siinä hetken, että miksei sillä ole rulla suussa, kunnes hokasin, että se rulla on mulla taskussa… Myry tuli kiltisti perusasentoon istumaan, laitoin sille sitten rullan ja koira ampaisi vauhdilla takaisin hlön luokse. Loppu ok.
  2. Hlö hölkkää, pysähtyy koiran tullessa -> Myry otti rullan suuhunsa selvästi turhan aikaisin, joten päästin menemään  uudestaan, kävi nyt lähempänä -> ok.
  3. Kuten yllä -> ok (otti rullan ihan hlön lähellä).
  4. Hlö on paikoillaan, siirtyy 10m päähän sen jälkeen, kun koira on ottanut rullan -> ok (lähdettiin näytölle hlön ollessa vielä liikkeessä).
  5. Hlö on paikoillaan, siirtyy 15m päähän sen jälkeen, kun koira on ottanut rullan -> ok (Myry jäi hetkeksi näytölle siihen kohtaan, mistä rullan haki, mutta heti hoksasi vilkaista ympärilleen tarkemmin ja kipitti vauhdilla hlön luokse).

Seuraavaksi ollaankin sitten koko ajan liikkeessä.

Viimalle tehtiin edelleen samantyyppinen herättelytreeni kuin viimeksikin. Henkilö piiloutui kohtuu lähelle autoja tien vieressä olevan pusikon kätköihin (seisoi). Lähdettiin sitten Viiman kanssa tietä pitkin kävelemään, en laittanut edes etsintäliivejä päälle, kun halusin tsekata, onko koira töissä, vaikkei sillä liivejä olekaan ja ollaan liinassa ja näennäisesti matkalla kohti etsintäaluetta. Ihan hyvin Viimalla hajuaisti pelasi. Vielä muutama metri ennen hlöä Viima nuuskutteli jotain, mutta kun osuttiin kohdalle, niin koirassa tapahtui selvä muutos ja se näytti suorastaan hämmästyvän, että mitä ihmettä, oliko siellä ihminen… ja sitten Viima kääntyi kohti henkilöä ja aloitti haukkumisen.

Tämän jälkeen Viima olikin sitten aika tyytyväinen :) Lähdettiin sitten takaisin päin ja käytiin kävelemässä hetki, jotta henkilö ehti mennä sovitulle alueelle ja piiloutua sinne. Viima oli koko tuon siirtymisen/odottelun ajan oikein skarppina. Ja kun liivitkin laitettiin päälle, niin samaa tienpätkää kulkiessa etsittiinkin jo toden teolla :)

Etsimisosiosta suoriuduttiin ihan toivotulla tavalla, sillä Viima sai vähän liikkua enemmän ja tehdä etsimistyötä. Itse en tietenkään ollut ihan kartalla ja pistin koiran etsimään väärää aluetta ennen kuin jonkin matkaa kuljettuani hokasin kartasta, että koiranhan pitäisi etsiä tien toista puolta :D Aluetta rajanneella purolla Viima merkkasi selkeästi (hlö oli käynyt sillalla ja puron varttakin tutkinut) ja sitten jonkin matkan päästä metsän puolelta Viima sitten aloittikin ilmaisun. Hieno homma :) Namipalkka ja lelu toimivat oikein hyvinä vahvisteina :)