Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

20.10.2012 Syyspäivän raunioitumiset

Lauantain kohokohta – rauniointia Hepekon radalla :) Sää oli ihan perussyyssää, vähän kostea, muutama pisara tuli loppuvaiheessa, mutta muuten mukavan lämpöisää ja aika tyyntä.

Myrylle oli kaksi ekaa sellaiset, jotka tiesin ja viimeinen piilo sitten sellain, jota kukaan muu kuin piiloutuja itse eivät tienneet :) Ensimmäinen piilo oli aloituselementtien lähistöllä oleva roskis (kansi kiinni, oli siinä kuitenkin rako), jonka Myry nappasi aika nopeasti ja teki myös hyvän tarkistuksen. Lähti kuitenkin viemään rullaa ihan väärään suuntaan, joten kutsuin, mutta onneksi Myry ei siitä sekaantunut vaan vei ihan oikein näytölle.

Toinen piilo oli alueen keskellä oleva rengaspiilo, jonka päällä puulevy. Tätä Myry sai tarkentaa vähän enemmän, mutta aika vaivattomasti sekin tarkentui, ja rulla otettiin vasta, kun oli selkeästi selvää, missä tyyppi oli. Rullaa ottaessa Myry sanoi piip ;)

Kolmatta piiloa Myry sai työstää vähän enemmän. Matkan varrella oli yksi kohta, jota Myry merkkasi aika paljon. Annoin koiran tehdä työtä, mutta sitten siirryttiin eteenpäin, jolloin Myry selvästi irtaantui, sai oikean hajun ja kävi hakemassa rullan vähän peremmällä olleesta piilosta (ei suoraa pääsyä mm:n luokse).

Hyvä treeni. Ilmaisut olivat hyvät, koiran vire myös hyvä, samoin reaktiot olivat selvät.

Viima pääsi myös vähän rallattelemaan radalle. Viimalle oli kolme helppoa piiloa, jotka se selvitti vikkelään. Ekalla tosin haukkui jo hajua kasan ympäri kiertäessään, mutta tunki sitten putkeen vielä haukkumaan. Toiselle mentäessä näin, kun Viima suorastaan törmäsi hajuun, sellaisen täyskäännöksen teki. Kolmas oli sitten toisella puolella pimeässä putkessa mutkan kohdalla. Sinne mentäessä Viima valitsi helpomman reitin, mutta meni sitten suoraan putkeen ja ilmaisi vaivattomasti.

Sellainen hyvän mielen treeni Viimallekin :)

Piilossa.