Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

10.9.2011 Treenipäivä Nummi-Pusulassa


Myry poseeramassa. © Tanja Mykkänen.

Tämän vuoden UPK:n leiri pidettiin Nummi-Pusulassa PU-58:n hiihtomajalla Keräkankareella. Itse osallistuin leiriin tosin vain lauantaina. Paikka oli vallan mainio, sillä ihan siinä lähellä oli tosi hyvät treenimaastot. Mm. paljon korkeuskäyriä (sekä mäkiä että kuoppia jne), oikein loistavaa siis.

Molemmat koirat pääsivät treenaamaan pari kertaa. Ensin Viimalle oli alue, joka keskellä sisälsi sekä pienemmän että isomman kuopan. Tässä treenissä ei kovin pitkään mennyt, sillä Viima irtosi jo heti lähetyksessä tooodella kauas. Hetken päästä kuulin jostain vähän haukkua, joten mentiin lähemmäksi, mutta vieläkään ei ihan kunnolla kuulunut. Pienemmän kuopan lähistöllä sitten alkoi selvästi kuulua enemmän haukkua, mutta se tuli vielä kaukaa eli piti laittaa juoksuksi. Lopulta haukku paikallistui isomman kuopan pohjalle. Siellä oli heinikossa maalihenkilö makaamassa. Viima oli paukuttanut siinä koko ajan. Jes, olipas siis hyvä ilmaisu :) Ilmaisuetäisyys vähintään 150m, ja hyvin tuli todettua, miten haukku ei välttämättä kuulu, jos on paljon korkeuseroja välissä.

Lähdettiin sitten takaisin ja matkalla Viima sitten nappasi ensimmäisen kuopan rinteestä maalihenkilön kuusen alta. Olin juossut itse siitä ihan läheltä aiemmin. Tämän löydön jälkeen lähdettiin kiipeämään rinnettä ylös ja hetken päästä Viima irtosi vasemmalle ja aloitti haukkumisen puihin nojaavan maalihenkilön luona. Taattua Viimaa siis tällä kerralla :)

Myrylle otettiin vähän samaa aluetta, mutta rajattuna siten, että vain ensimmäinen (pienempi) kuoppa ja sen levyinen kaistale. Myry ei pahemmin irronnut. Se sai kyllä jotain hajua lähellä kuoppaa, mutta ei työstänyt loppuun vaan palasi luokseni. Jatkettiin sitten rinnettä aika pitkään ylös. Jossain kohdin Myry sitten irtosi takaisin alaspäin ja jonkin ajan päästä tuli rulla suussa takaisin rinnettä ylös. Ilmaisumatka oli ihan hyvän mittainen… Rinteen alaosasta löytyi maalihenkilö.

Jatkettiin sitten alas kuoppaan ja sieltä taas ylös. Yksi löytö tehtiin siinä matkan varrella. Saattoi olla, että tästä oli ollut vähän hajua siinä alkuvaiheessa. Sitten jatkettiin taas matkaa rajalle ja kun se tuli vastaan, niin jatkettiin sitten kaistaleen reunaa pitkin. Myry kulki hetken tiellä ja sai sitten hajun ja irtosi. Ilmaisuun lähtö vähän kesti tällä kerralla, mutta tuli se sieltä kuitenkin. Kolmas maalihenkilö oli keräämässä sieniä :D (ja niitä tuolla piisasi ihan älyttömästi: kanttarelleja, orakkaita, lampaankääpiä…).

Ihan ok suoritus Myryltä, vaikkakin taisi käydä vähän sen kunnon päälle nuo kiipeilyt tuolla.

Myöhemmin oli sitten Viiman vuoro taas päästä treenailemaan ja otettiin nyt toinen paikka, missä oli myös tarjolla runsaasti korkeuskäyriä. Alue rajoittui metsätiehen, joten siitä oli hyvä lähettää Viima sinne metsän puolelle. Lisähaastetta hommaa toi tien toisella puolella työskennellyt toinen koira, mutta se ei häirinnyt Viimaa laisinkaan, hyvä niin.

Tämäkin treeni sujui ihan mallikkaasti. Viima bongasi ensimmäisen jostain kuusen kätköistä rinteestä, toisen kuopan pohjalta, jonne nappasi jäljen ja kolmas oli sitten ylempänä rinteessä, jonne myös nappasi jäljen. Ilmaisut edelleen hyvät ja muutenkin koiralla oikein hyvä vire päällä :)

Myrylle otettiin tuo samainen alue vähän pidempänä tosin. Myry irtosi tietä pitkin varsin hyvin, joten jouduin kutsumaan takaisin. Ohjasin sen sitten metsän puolelle alas, missä se hetken päästä teki löydön rinteestä kuusten kätköistä. Hyvä homma :) Toiselle Myry irtosi taas tietä pitkin todella kauas ja olin jo huutelemassa takaisinkin. Myry meinasi tulla, mutta ei sitten tullutkaan. Sillä siis oli selkeästi haju, minkä oli päättänyt työstää loppuun asti. Ja niinhän siellä olikin sitten maalihenkilö, lähellä tienreunaa.

Kolmannelle saatiin edetä taas jonkin matkaa, kunnes Myry irtosi pöpelikköön rinteeseen. Ilmaisut näissä kaikissa kolmessa ihan ok, kahdessa vikassa tultiin tosin viimeiset 10-20m ravilla, mutta maltettiin hyvin pitää rulla suussa ihan loppuun asti.