Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

9.9.2012 Pistotusten alkeita

Tänään ohjelmassa oli hakuilun osalta pistotusten alkeita. Ideana oli edetä pienin askelin eli lyhyesti niin, että ohjaaja pysyy keskilinjalla ja rintamasuunnallaan kertoo koiralle seuraavan maalihenkilön. Ensimmäinen maalihenkilö on ihan vain parin metrin päässä kyykyssä, toinen odottaa seisten toisella puolen keskilinjaa neljän metrin päässä. Kun ensimmäinen on palkinnut koiran, nousee hän ylös ja muuttuu passiiviseksi, jolloin ohjaaja kääntää rintamasuuntansa kohti seuraavaa, kyykkyyn mennyttä maalihenkilöä. Etäisyyttä keskilinjaan kasvatetaan pikku hiljaa, ja lopetetaan treeni silloin, kun koiralla on vielä meno päällä.

Tämä oli ihan jännä kokeilu Myryn kanssa. Myrylle ei ole tehty suorapalkkausta sitten pentuajan rauniokäyntien, joten ohjeistus maalihenkilöille oli tarjota heti namia Myrylle, kun se tulisi luokse. Ihan alkuun maalihenkilöt saivat vähän namittaa Myryä varmistaakseen Myryn siitä, että luokse kannattaa pysähtyä.

Meni kyllä yllättävän hyvin! Tehtiin yhteensä seitsemän toistoa, etäisyydet kasvoivat maksimissaan kymmeniseen metriin, maalihenkilöt vielä näkyvillä. Myry hiffasi treenin idean jo ensimmäisestä toistosta eli kun mm muuttui passiiviseksi, Myry mietti hetken mm:n luona, että mitäs nyt, kääntyi, jolloin itse vaihdoin rintamasuunnan kohti seuraavaa ja Myry juoksi vierestäni suoraan toiselle mm:lle. Hienoa :) Vauhti ja into säilyivät tosi hyvin. Tarkoitus olisi jatkaa näitä pistotustreenejä vielä jonkun kerran, että saadaan vähän lisää etäisyyttä ja suoria pistoja, ilmaisua ei vielä oteta tähän mukaan, kun tarkoitus on opettaa tuo pistotus omana juttunaan. Nähtäväksi jää, tuleeko tämä sekoittamaan ilmaisua vai ei… mutta testimielessähän tätä vähän teenkin ;)

Viima pääsi myös vähän etsimään, mutta sille otin vain pari valmista tyyppiä piiloihin. Sai vanha herrakin vähän juosta ja haukkua :)