Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

7.9.2012 ja 8.9.2012 Suunnistamista

Sain yhtäkkisen suunnistuskipinän, kun sain työkaveriltani korkeuskäyräkartan kuluvan viikon iltarasteille. Niinpä sitten perjantai-illan puuhaksi valitsin märässä metsässä rämpimisen. Onneksi ei sentään satanut, vaikka paikalle päästyäni tulikin kaatosadekuuro.

Mukavan erilaista tuo korkeuskäyrien perusteella suunnistaminen kyllä on. Kartoista oli poistettu kaikki turha yksityiskohta, ja jätetty tilalle korkeuskäyrät, muutama isompi tie, suo, järvi, jyrkänne sekä rastimerkkeinä olevat kohteet. Eri tavalla sitä kuitenkin kiinnitty nyt maaston muotoihin huomiota, ja yllättävän hyvin sitä rasteille löysi. Kierrettiin lyhyempää reittiä, napattiin viisi rastia ennen kuin kuutoselle mentäessä tehtiin paha kämmi. Silloin myös alkoi hämärtyä vauhdikkaasti, joten jätettiin homma siihen ja rämmittiin pimeässä metsässä valoitta takaisin lähtöpaikalle.

Lauantaina palattiin sitten takaisin, ja kierrettiin kokonaan isompi reitti. Tähänkin reissuun mahtui yksi isompi kämmi. Päädyttiin kyllä aika lähelle rastipaikkaa, mutta ajatukset sekoitti paikalle pelmahtanut myös korkeuskäyrillä suunnistanut tyyppi, joka myös oli vähän hukassa, vaikka olettanut päätyvänsä oikeaan paikkaan. Noh, löytyi niitä kanttarelleja kyllä ihan hyvin tältä harharetkeltä eli jotain hyvääkin.

Loppureitti meni ihan ok, vaikkakin sisälsi pienempiä pummeja. Tällä kerralla ehdittiin ihan hyvin valoisaan aikaan takaisin :D Ehdottomasti pitää päästä tekemään näitä korkeuskäyräharjoituksia uudestaan, tuntui todella hyödylliseltä.