Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

9.4.2013 Ekaa kertaa rally-tokoilemassa

Tiistaina jatkettiin edelleen Virikkeen treeneissä, mutta tällä kerralla aloitimme rally-toko-kurssilla. Meidän osaltamme kurssille osallistumisen tavoitteet ovat lähinnä hallittua häiriötreenaaminen, rauhoittuminen sekä siinä sivussa sitten myös muut jutut :) Rally-tokossahan tehdään paljon vierellä kulkemista, joten siitä ei ainakaan haittaa ole. Samoin peruuttaminen olisi hyvä juttu hallita ja jos tämän kurssin myötä opettaisi Kerolle vaikkapa sen perusasentoon hakeutumisen tai ainakin saisi ideaa, miten liikkeelle voisi lähteä, jos haluaa, että koira hiffaisi myös sen takapään käytön.

Paikalla oli meidän lisäksemme kaksi muuta koiraa, joten hyvää häiriötreeniä oli tarjolla. Aloitimme tunnin sillä, että teimme ensin treenialueella yksitellen kontaktiliikkumista. Tämän jälkeen tehtiin kontaktia tai istumista kaikki koirat näkösällä. Välillä taukoiltiin ja rauhoituttiin omalla alustalla. Yllättävän kivasti Kero malttoi olla ja pysyä rauhallisena :) Tehtiin vielä vierelle kulkemista lisää ennen kuin kävimme ulkona taukoilemassa.

Tauon jälkeen tutustuttiin vähän jo rally-tokon maailmaan kylttien muodossa. Ensin oli kaksi kylttiä (lähtö, maali) ja suoritettiin ne kukin omalla vuorollaan. Istumiset alkuun ja loppuun vierellä. Aika näpsäkästi Kero kyllä suoriutui. Vierellä kulkemisessa ja kontaktin pidossa ei mitään probleemaa :) Lopussa toki näki heti sen, että on tullut vahvistettua enemmän koiran istumisesta edessä kuin vierellä, koska Kero automaattisesti hakeutui eteen istumaan pysähdyksestä (lähdössä tultiin namimagneetilla, jolloin koira oli helppo sen avulla asettaa oikeaan paikkaan).

Lisättiin vielä yksi kyltti väliin eli 360-asteen käännös oikealle. Yllättävän hyvin Kero hanskasi tuonkin käännöksen, itse pyörin paikallani ja Kero seurasi ulkokehällä. Onhan me näitä tavallaan tehtykin, kun on tehty ympyrätyöskentelyä ja välillä tehty suunnanvaihdoksia, joten Kero kyllä pitää hyvin paikkansa vierellä.

Ihan loppuun sheippaaltiin vähän myös seisomista/peruuttamista. Ehkä jotain oikeaa tuli napattua, mutta eri asia on, että oliko kriteerit riittäviä koiralle :D Yhtä kaikki, kivaa oli sekä minulla että koirallakin, jolla oli oikein hyvä työvire loppuun asti. Ja tällä kerralla maltettiin olla rauhallisena jo paljon pidempään (lopputunnista taisi tulla jokunen ääntelyhetki, kun ei olisi malttanut vain olla).

Tunnin jälkeen käytiin sitten vielä Petikossa syömässä iltasafkat (tehtiin lähtöharjoituksia sekä ruoalla että lelulla) sekä vähän ulkoilemassa metsässä.