Sunnuntaina treenattiin vähän isommalla porukalla Klaukkalassa. Tämä olikin varsin hyvä juttu pennun kannalta :)
Kerolle tehtiin reagointiharjoitus, missä kuusi tyyppiä oli piiloutunut metsätien varrelle sopivin etäisyyksin. Keron tehtävänä oli bongata haju ihmisestä ja sen myötä kiiruhtaa piilolle syömään palkkaa.
Ihan alussa Kerolla ei ollut mitään käsitystä, mitä olimme tekemässä. Mutta kun ensimmäinen haju tuli nenään, teki koira äkkipysähdyksen ja alkoi tarkkailla, mistä se haju oikein tulikaan. Sitten mentiin piilolle.
Tästä eteenpäin meininki muuttui, ja Kero liikkui jo siihen malliin, että tässä tehdään töitä. Hajut bongattiin, tyypit löydettiin ja palkat käytiin syömässä :)
Viimeinen nostettiin paluumatkalla, kun se oli vähän syvemmällä ja vaati koiralta enemmän irtoamista. Mutta kun haju tuli nessuun, niin sitten mentiin :)
Oli oikein hyvä treeni, Kero sai hyvää itseluottamusta ja hyvä vire säilyi koko treenin ajan :)
Kuvat: Noora Lavonen
Myrylle otettiin treenien päätteeksi neljä perusilmaisua siten, että tyypit olivat tiputtautuneet ajouran (pieni kierros) liepeille.
Eka oli aika lähellä, ja sen hajua Myry lähti heti työstämään ihan lähetyskohdan luona. Piilo ei kuitenkaan ollut siinä, vaan pikkaisen matkan päässä lumikinoksen takana ojassa.
Seuraava löydettiin polun luota, ja tämä oli vauhdikas. Kolmannella Myry otti rullan jo kinoksella nähtyään maalihenkilön siellä kasan alapuolella hangessa. Näytölle vei loppuun asti. Neljännelle saatiin taivaltaa hetki, mutta niin vain sekin sitten löytyi. Rullan Myry haki kahdesti, kun tiputti sen ennenaikaisesti (juuri jäniksen papanoiden kohdalla). Muuten aika peruskauraa.
Ja muutama kuvanen Myrystäkin, kuvat edelleen Noora Lavonen.
Treenin jälkeen käytiin poikien kanssa vähän verkkailemassa, ja tässä pari kännykuvaa:
2 ajatuksia aiheesta “7.4.2013 Pienen pennelin etsimisen riemua”
Pätevä Kero! :) Aika hienoa lukea, kun pentu oivaltaa, että nenää pitää käyttää. Mahtava juttu, ehkä siitä vielä jonain päivänä kasvaa ihan oikea pelastuskoira… :)
Joo, kyllä :) Ja kaikessa muussakin on tosi kiva huomata, miten pentu itse keksii ja oivaltaa, mikä on kannattavaa ja mikä ei. Toivottavasti nenä vie jatkossakin hyvin eteenpäin :)