Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

8.7.2013 Toimistokoiran päivä

Kero sai olla tänään toimistokoirana, kun olin koiran mukaan työpaikalle. Porukkaahan ei nyt tähän aikaan hirveästi ole, mutta oli nyt kuitenkin jonkin verran, jotta uusia ihmiskontakteja syntyi. Pääasiassa Kero möllötti ja nukkui lähistöllä, mutta mukaan mahtui kyllä seikkailuja ympäri toimistoa. Välillä syötiin puruluita, ja pariin otteeseen käytiin vähän ulkoilemassakin, kun kivat maastot ovat heti, kun toimistolta ulos mennään.

Seuraavassa muutamin kuvin Keron päivää:

Pirteänä aamulla
Pirteänä aamulla
Tunnin päästä alkoi väsyttää
Tunnin päästä alkoi väsyttää
Eka taukoilu ulkona
Eka taukoilu ulkona
Toinen taukoilu
Toinen taukoilu
Tutkaillaan limsakaapin täyttöä
Tutkaillaan limsakaapin täyttöä
Ja loppupäivä uinutaan
Ja loppupäivä uinutaan
Käydään katsomassa vähän agikisoja
Käydään katsomassa vähän agikisoja
Ja lepuutetaan nurtsilla
Ja lepuutetaan nurtsilla

Töiden jälkeen tosiaan käytiin ohikulkumatkalla myös Konalassa pyörähtämässä, kun siellä oli alkamassa agikisat. Oltiin ehkä vähän turhankin ajoissa, ja palloiltiin siellä täällä, mutta kaipa se oli ihan hyvää olemistreeniä.

Pari oikeata treenijaksoa tehtiin yleisen palloilun lisäksi. Kun hallissa kisat olivat pyörähtäneet käyntiin, käytiin siellä laitamilla tekemässä mattotreeniä. Huomasin, että häiriötä oli Kerolle vähän liikaa, ja niinpä sain pelin toimimaan, kun keksin aina vapautuksen jälkeen ottaa maton pois, ja laittaa sen vasta sitten maahan, kun Kero sitä halusi (= otti kontaktia minuun).

Toinen treenijakso tehtiin sitten ulkona nurtsilla agilityalueen ulkopuolella. Tehtiin kiihdytyksiä ja parit valssit myös. Leikkiminen oli Kerosta tosi kivaa, vaikka lämminhän siellä ulkona oli.

Noin muuten se palloilu oli vähän semmoista… miten sen nyt sanoisi. Kaikki muu kiinnosti Keroa ihan älyttömästi, vaikka kyllähän se kontaktiakin tarjosi, mutta nyt vaikuttaisi siltä, että muiden koirien tuijottelu olisi se ykkösjuttu, mikä ei ole kiva, jos se jää semmoiseksi jumituijotteluksi. Pieni kolaushan tästä itselle tuli, mutta kun asioita ei ota henkilökohtaisesti, niin kaivoon ei hypätä. Ensi kerralla enemmän etäisyyttä, paremmat namit / vahvisteet ja parempi vahvistetiheys, niin eiköhän se siinä.