Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

31.3.2009 Tiistaitreenailua

Treenattiin Henttaalla, mutta vaihdettiin hieman paikkaa eli nyt oltiin alueella, josta lähti kivat nousut jne.

Myryllä oli nyt hieman korjattu rulla, joten luminen, risukkoinen, mäkinen ja muutenkin haastava maasto oli omiaan testaamaan, miten rulla toimii. Ihan hyvin se näytti toimivan, vaikka koira rämpi lumessa ja meni vauhdilla. Tehtiin yhteensä neljä toistoa, joista tokalla Myry bongasi maalihenkilön läheltä luita ja tiputti rullan ja jäi palkkaamaan itseään hetkeksi, kunnes hokasi, että on parempi sittenkin tuoda rulla mulle (kävi uudestaan maalihenkilöllä). Neljännen piilon kanssa oli myös vähän ongelmia. Koira oli jo väsynyt, ja se ei jostain syystä saanut rullaa suuhunsa ja tuli käymään mun luona ilman, tokalla yrityksellä Myry onnistui saamaan jalkansa rullasta läpi ja kolmannella yrityksellä jäi sitten toviksi ihmettelemään, mitä pitäisi tehdä, kunnes onnistui saamaan rullansa suuhun.  Pitää vielä vähän tehdä säätöjä.

Viimalle oli kaksi piiloa, joista eka oli lähellä tuota Myryn luupiiloa. Lähetin Viiman kohti Myryn ekaa piiloa, jolloin Viima eteni muutaman sentin siihen suuntaan, mutta teki salamakäännöksen ja lähti täpöllä tietä pitkin. Ajattelin, että se menee vikalle piilolle, mutta niin se vaan meni kuitenkin ekalle eikä välittänyt yhtään luista. Toka piilo meni myös ihan ok. Eipä paljoa nokka tuhissut, kun Viima hoiti moiset piilot :D