Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

28.5.2014 Hupeko-treeneissä järjestävänä osapuolena

Keskiviikkona koitti päivä, jolloin me UPK:laiset järjestimme Lohjan peko-porukan kanssa yhteiset treenit Helsinki-Uudenmaan pelastuskoirahälyryhmäläisille Kisakallion upeissa maastoissa. Treenien suunnittelu ja järkkäily oli aloitettu jo vuoden vaihteessa eli hoidettu oli mm. luvat maastoihin, hankittu maalihenkilöitä, mietitty taustatarinaa, käyty tsekkaamassa maastot, otettu vastaan ilmoittautumiset, järjestelty ennakkoon osallistujien tehtävät jne.

Päivä oli ollut vähän sateinen, mikä ei osallistujamäärään juurikaan vaikuttanut. Paikalle tuli eri yhdistyksistä viitisenkymmentä henkilöä eri tehtäviä tekemään, mukana reilut kymmenen koiraa. Ulkopuolisia liikkujia sää varmasti verotti, mikä oli kenties treenin läpiviennin kannalta ihan hyvä juttu.

Oma tehtäväni kyseisenä päivänä oli käydä tekemässä jälki. Niinpä otin siis Keron messiin mukaan. Ensin piti löytää B-rasti, mistä jälki lähtisi ja tiputtaa esine siihen lähelle. Sitten suunnistaa seuraavalle A-rastille ja sieltä sitten kaarrella takaisin päin ja jättää vielä yksi esine jäljen päähän.

Jälkeä tekemässä.
Jälkeä tekemässä.
Ja rasteja löytämässä.
Ja rasteja löytämässä.

Aikatauluhan ei tietenkään pitänyt, vaan viivyin reissussa aikomaani pidempään ja treeni oli jo ehtinyt pyörähtää käyntiin saapuessani johtopaikalle. Hetken odoteltuani pääsin sitten kärpäsenä yhden koirakon matkaan mukaan.

Olipa mielenkiintoista ja opettavaista seurata taitavan koirakon työskentelyä ja yhteistyötä osaavan kartturin kanssa. Tästä sai taas hyvää motivaattoria ja myös idiksiä omiin treeneihin :)