Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

15.8.2010 Sunnuntaipuuhastelua

Edellisen yön epäonnistumista tuli murehdittua ihan tarpeeksi, joten oli syytä mennä nollaamaan (ohjaajan että koiran) aivot Siuntioon. Siellä pojat pääsivät juoksentelemaan pihalla ja leikkimään keskenään. Otettiin siinä sivussa sitten muutamia luoksetulo- ja kämmenkosketusharjoituksia. Viimalle oli hieman ylläri, että luoksetulosta saattoikin saada namin lisäksi leikkipalkkion. Samoin kämmenkosketussessiot saivat koiran pysymään oikeinkin hyvin siinä ihan lähellä :)

Pelkkään pihalla oleskeluun eivät hommat jääneet, sillä pitihän sitä päästää koirat hieman etsimäänkin kadonneita. Ensin sai Viima etsiä. Eka piilo oli ihan lähellä etupihalla olevan keskeneräisen pressulla peitetyn koirankopin kupeessa pressun alla. Ihan kivasti Viima tämän bongasi ja alkoi haukkua pressun alle ja sieltähän se Hanna lopulta löytyikin.

Sitten jatkettiin alapihalle, mistä kaivon läheltä pöpeliköstä Hanna löytyi uudestaan ja sen jälkeen mentiin rinteeseen. Siellä olikin sitten haastavampi piilo tarjolla, sillä Mika oli kiivennyt korkealle puuhun. Tämä olikin vaikea. Viima bongasi kyllä jäljet puun juurelle, mutta ei hokannut katsoa ylöspäin vaan yritti paikantaa välillä hajua vähän kauempaakin. Lopulta kuitenkin tässä tapahtui jokin pieni edistys, kun Viima keksi vilkaista ylöspäin oikeaan aikaan. Tehtiin sitten vielä lisäksi kaksi muuta puupiiloa. Nämäkin olivat edelleen haastavia, mutta nyt Viima keksi vilkaista nopeammin ylöspäin, jos vahvat hajut loppuvat puunjuureen. Sitten leikki olikin loppu ja lähdettiin takaisin talolle päin. Matkan varrelle oli kuitenkin äitini mennyt ojan viereen piiloon, mistä Viima kävi hänet sitten haukkumassa :)

Myrykin pääsi vielä etsimään, mutta sille otettiin ihan helppo ja virkistävä harjoitus. Hanna meni sinne ojalle piiloon ja Mika meni alarinteeseen sopivaan pöpelikköön. Myry lähti lunkisti liikkeelle, mutta alapihalle päästyään vauhti kasvoi ja sillä oli selkeästi jotain työstettävää. Olihan siellä Viimakin jo liikkunut. Vahvimmin Myry sai lopulta hajun Mikasta ja tämä ilmaistiinkin ensimmäiseksi. Ei ongelmia. Sitten palattiin takaisin ja Myry sai työstää hetken ennen kuin Hanna löytyi.  Oli kyllä hyvässä piilossa, ihan siellä ojan pohjalla (ei vettä) makaamassa eikä kyllä näkynyt lainkaan sieltä. Mutta hyvin tämäkin sitten löytyi ja ilmaistiin. Ei näyttänyt koiralle ainakaan öisestä rämpimisestä hirveästi traumoja jääneen, vaikka varmasti olikin väsynyt.

Muutama kuvanen:


Kokeilu 50mm putkella.