Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

14.8.2010 Turha reissu

Tehtiin sitten Myryn kanssa turha reissu Kotkaan, josta palattiin vasta aamuyöllä tai aamun oikeastaan jo valjettua. Turha reissu siinä mielessä, että pimeän loppukoe ei mennyt läpi. Muutenhan reissu varmasti oli ihan opettavainen, mutta mieluummin olisin jättänyt tämän oppireissun väliin.

Osallistuttiin siis Myryn kanssa KEKin (Kymenlaakson Etsintäkoirat ry) järjestämään kokeeseen. Kokeet olivat hyvin järjestetyt, joten mieluusti mennään jatkossakin kyseisen yhdistyksen kokeisiin :) Kokeessa testaajana toimi John Wedde, joka olikin meille tuttu edellisistä kokeista keväältä.

Alkuun otettiin luoksepäästävyys muiden kokeeseen osallistuvien koirien kesken. Ei ongelmia. Sitten odoteltiinkin omaa vuoroa. Me oltiin Myryn kanssa viimeisiä, joten saatiin odotella aika tovi. Olikohan meidän vuoro sitten joskus puoli kahdelta? Alueelle mentäessä otettiin sitten hallittavuusosio eli seuraamispätkä ja paikallaolo kolmen minuutin ajan. Näissäkään ei ollut mitään ongelmia. Paikallaolon aikana tein etsintäsuunnitelman. Mistään päin ei tuullut, mutta taisin silti tehdä aika tyhmän etsintäsuunnitelman (kierretään ensin rajat) ja tarkoitus oli edetä ensin tienä olevaa reunaa pitkin.

Alku lähti vähän nihkeästi, kun Myry meinasi jumittua jo heti alussa siihen lähistölle autojen yms luokse, kai siellä oli jotain mielenkiintoisia hajuja ja muutenkin vähän nihkeästi meni sinne metsän puolelle. Mieluummin olisi tietenkin kulkenut tietä pitkin. Saatiinkin liikkua aika tovi, nimittäin vasta itäreunan puolen välin tienoilla Myry sai hajun ja teki löydön. Ilmaisu ihan ok, koiralla oli intoa mennä takaisin eikä meinannut jäädä luovuttamaan rullaa. Joskus näinkin. Sitten jatkettiin matkaa. Oli kyllä aikamoinen alue. Saniaisia, märkää (oli satanut aiemmin päivällä), paikoin liukasta (kaaduin kerran), risukkoista jne. Hyvä alue ei siinä mitään, mutta itse vain en osannut liikkua. Kaiken lisäksi silmälasitkin tuntuivat huurtuvan koko ajan, joten näkyvyydessäkin oli ongelmia paikoitellen.

Pian olimmekin kiertäneet rajat, joten lähdettiin sitten keskelle seikkailemaan. Seikkailemaan todellakin, sillä valitsin niin tyhmän paikan päästä syvemmälle että rämmin läpi pahimpien ryteikköjen ja sen seurauksena mentiin pitkälle alueen rajankin yli… Selvittiin kuitenkin takaisin alueelle ja jossain vaiheessa Myry sai jotain hajua ja johdatti ison kiven luokse. Menin koiran perässä ja siellähän kivellä yksi piilo oli. Ilmaisu ok (tosi läheltä, muutama metri piilolta). Sitten jatkettiin taas rämpimistä, mutta sitten aika meni umpeen.

Yksi jäi siis löytymättä. Testaaja epäili, oliko koira jättänyt ilmaisematta, mutta piilossa olleelta varmistettiin, ettei koira ollut käynyt siellä. Tämä piilo oli ollut aika lähellä sitä ensimmäistä löytöä jossain tosi pahassa kuusikkoryteikössä ja olimme menneet ihan siitä vierestä. Koirakin oli mennyt siitä ihan läheltä. Maalihenkilö kertoi, että koira oli mennyt ihan läheltä ja jossain vaiheessa se oli ollut tulossa kohti, mutta olin kutsunut koiran pois. Harmi. Olisikohan ollut sitten kuitenkin jotain hajua tai ainakin lähellä :(

Mielestäni Myry liikkui tällä kerralla aika kehnosti eikä pahemmin irtoillut. Mieluusti se olisi kulkenut rajoja pitkin ja jouduinkin sitä aina kutsumaan takaisin päin, jotta saisin sen menemään sinne syvemmälle. Ilmeisesti tällainen sitten kostautui eli olisi pitänyt antaa koiran vain mennä ja tehdä suunnitelma sellaiseksi, että käydään sitten yhdessä alue tiheämmin läpi. Reunojen kulkeminen oli kyllä tosi tyhmä valinta.

Parin viikon päästä sitten uudestaan kokeilemaan tuuria.