Paljon onnea 1-vuotiaalle Discolle!
Vuosi sitten 15.10.2017 syntyi Ravlundha Ladyn eli Gavan ja Astra Benjin eli Benjin pentuset Mizz ja Disco. Vielä silloin ei ollut mitenkään varmaa, että lappalaiskoiraperheeseen tulisi bordercollie. Kero oli tällöin vajaa 5-vuotias ja Myrykin jo 14,5-vuotias. Ei ehkä sopivin hetki ottaa pientä rasavilliä, mutta toisaalta taas seuraavan harrastuskoiran paikka alkoi olla avoinna. Kävi niin, että Myrystä aika jätti jo parin viikon päästä, joten suunnitelmat aikaistuivat, ja niinpä Keron synttäripäivänä Disco muutti meille!
Mitä tässä vajaan vuoden aikana olen oppinut bordercollieista? Miten ne eroavat suomenlapinkoirista, jollaisia itselläni menossa nyt kolmas? Jos ei nyt rotukohtaisia eroja, niin yksilökohtaisia eroja rodun sisällä löytyy paljon, mutta seuraavassa pieni satunnaisjärjestyksessä oleva lista siitä, mitä tällä vajaan vuoden kokemuksella olen havainnut, kun vertaan näihin omiin lapinkoiriini:
- Disco oppii supernopeasti. Kunhan sille merkkaa oikean asian, niin se jo suorittaa sitä ja seuraavaa.
- Samoin sanallisten vihjeiden oppiminen on ollut hyvin nopeata. Samoin vihjeiden erottelu!
- Ilmiömäinen kyky tasapainoilla ja kiipeillä jo ihan pentuna.
- Mikään ei ole este omalle tahdolle. Siinä missä lapinkoirat jättivät sohviin tulemisen rauhaan (ok, myönnetään, että Myry sai parina viimeisenä vuotenaan kavuta sohvatuolille), niin Disco vain jotenkin jossain vaiheessa päätti, että sohvalla oleminen kuuluu myös hänelle ja että sohvaan voi pomppia mistä suunnasta tahansa. Kero taas paheksuu hiljaisesti asiaa vierestä.
- Liikkuvat autot, linnut, lehdet, mikä vain… näiden vaaniminen, tuijottaminen olivat jo todella herkässä ihan pennusta alkaen. Lapinkoirien kanssa ei mitään tämmöistä.
- Disco tunkee syliin, hyppii ja pussailee. Lappalaiset taas ovat aina olleet hyvin kohteliaita eikä niille ole erikseen tarvinnut opettaa nätisti tervehtimistä.
- Siinä missä lapinkoira säästeliäästi jolkottelee sopivaa ravia, Disco ehtii laukata, spurtata, kiihdyttää, jarruttaa, tulla luokse, käydä uudestaan kauempana ja tulla takaisin. Ja kun mietit, että käännytäänpä tästä, niin bordercollie on jo ehtinyt mennä sinne.
- Kaikki tekeminen on kivaa! Mitä enemmän vauhtia sen parempi.
- Leikkipalkkauksen sääntöjä on pitänyt opetella eri tavalla kuin lappalaisten kanssa. Siinä missä lappalaista on pitänyt motivoida kunnolla, että se edes kiinnostuu lelupalkkauksesta, on beeceelle pitänyt opettaa, miten leikitään yhdessä ja miten leikkimistä säännöstellään.
- TAR eli too aroused to response ilmenee niin huisin eri tavalla Discolla. Siinä missä lappalainen helposti alkaa haukkua tai tarjota jotain ihan toista temppua, kun ei vain kykene toimimaan, niin Discon toiminta h-i-d-a-s-t-u-u. Jos siinä on edessä lelu, niin vihjeestä istumiseen tai maahanmenoon voi mennä aikaa niin paljon, että pystyy katsomaan, miten kroppa vaihtaa asentoa millimetri kerrallaan. Ja normaalitilanteessa asentomuutokset tapahtuvat jo melkein ajatuksesta!
Lista ei varmaankaan ole täydellinen, ja jotain ehkä unohtuikin. Niin erilainen Disco kuitenkin on verrattuna näihin aiempiin koiriin. Toisaalta taas kaikki koirani tulevat hieman erilaisista kasvuolosuhteista ja sosiaalistamisessakin on ollut eroja. Toisaalta taas olen toivottavasti oppinut myös koirien kouluttamisesta ja niiden lukemisesta vuosien saatossa ja pystynyt niitä tietoja ja taitoja hyödyntämään Disconkin kanssa, mutta silti edelleen tulee hetkiä, jolloin joutuu miettimään, mitä tässä nyt pitäisikään tehdä!
Vuosi Discon kanssa on siis ollut hyvinkin antoisa ja opettavainen, ja toivottavasti opin koko ajan lisää uutta Discosta ja bordercolliesta rotuna!
Kiitos ihanasta pennusta kasvattajalle Mithrandir kennel!
