Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

20.-27.7.2012 Loman aloitus Itä-Suomessa

Vihdoin kesäloma! Ja eikun suunnaksi heti töiden jälkeen Itä-Suomi, tarkemmin sanottuna Pohjois-Karjala. Viikko vierähti maaseudulla aivan heittämällä, vaikkei siellä mitään ihmeellistä juurikaan tehty. Paljon tuli oltua ulkona, ja onneksi säätkin suosivat. Kerran sattui vesisade, kun itse kävin lenkillä ja toisella kerralla olin poikien kanssa kävelyllä Ahvenlammelle, kun tuli sade. Taisi sataa jonain muunakin hetkenä, mutta ei niitä lasketa. Kaikki olivat hyviä päiviä :)

Aika paljon lähialueen paikkoja olemme jo aiemmin käyneet katsomassa, joten tällä kerralla yritettiin vielä löytää jotain sellaista, missä ei oltaisi käyty. Löytyihän noita, mm.

Räsävaaran näköalatorni

Opastus löytyi näppärästi Kolintieltä. Näköalatorni on 18m korkea, mutta se on vaaran laella eli kuitenkin yli 300m merenpinnasta. Näkymät olivat kyllä hulppeat Pielisen suuntaan ja muuallekin.

Näkymää Pieliselle.
Räsävaaran näköalatorni.

Pirunkirkko

Jännä 33 metriä pitkä rakoluola Kolin Rantatien varrella. Alas luolan suulle oli sen verran jyrkkää, että koirat saivat jäädä odottelemaan vähän ylemmäksi. Luolassa oli aika pimeätä, mutta onneksi kameran salama valaisi ihan riittävästi reittiä.

Pirunkirkko.
Pojat odottamassa.

Ennallistajan polku

Pirunkirkon kohdalta lähtee kolmen kilometrin mittainen luontopolku, joka kiertää Jauholanvaaran kautta Ylä-Murhin ja Ala-Murhin perinnemaisemille. Jauholanvaaran paikka onkin entuudestaan tuttu, sillä Herajärven kierros kiertää siitä. Reitti oli kuitenkin mielenkiintoinen: pitkospuita, nousuja, näköala Jauholanvaaralta Herajärvelle, Pitkälammella pätkä suota sekä ahomaisemat Ylä- ja Ala-Murhilla. Paikoin oli hyvä jopa vähän juostakin polulla, kun sattui sopiva alamäki :)

Ennallistajan polkua tarpomassa.
Jauholanvaaralla.
Ala-Murhi.

Museotie

Kolmen kilometrin mittainen Vornan tie löytyy Ahvenisen lähistöltä Lieksaan päin mentäessä. Kyseessä on Museotie, joka kulkee harjun myötäisesti, ja jonka pohjoispäässä on muistomerkki 100 pielisläisen ja 500 venäläisen taistelusta. Kaunista maisemaa.

Vornan tie.
Oikealla Turvakko, vasemmalla Kelvänjärvi.

Eteläpää

Herajärven kierros on laajentunut, ja nyt siinä on kaksi osaa. Pitääpä siis joskus käydä kiertämässä myös tämä laajentunut eteläinen osa, johon kuuluvat mm. Ahvenlampi (käyty, ja kävin nytkin siellä) sekä Eteläpää (uusi tuttavuus). Eteläpään laavulla tuli käytyä parikin kertaa. Ensin kävin juoksulenkillä vähän katsastamassa, ja totesin paikan kauniiksi, mm. puro virtasi kohisten rinnettä alas. Oli siis pakko päästä uudestaankin. Koirien kanssa käytiinkin paikalla toisena päivänä kävellen. Olipa monipuolista maastoa tälläkin reittiosuudella: kiipeämistä, kalliota, saniaisiakin ja sitten tämä puro.

Matkalla Eteläpäähän.
Virtausta.
Myry.

Ahvenisen Punainen Talo

Ahvenisen kylästä (Pohjois-Karjalan vuoden kylä v. 2011) löytyy Punainen Talo, jossa meidän piipahtaessa paikalla oli navettatiloissa näyttely, aittakirppis sekä itse talossa myytävänä paljon paikallista käsityötaidetta. Sultsinoitakin oli tarjolla. Pihapiirissä oli myös oikeankokoisia nukkeja esittämässä muinaista menoa.

Ahvenisen Punainen Talo.
Talon emäntä lypsämässä lehmää.
Pihapiirin ihmisiä.

Muuten sitten oltiin vain mökillä, ja öllöteltiin. Sitähän sen loman pitääkin olla. Pojatkin saivat olla ulkona lähes koko ajan. Vähän myös treenautin poikia etenkin aamuisin ennen ruokaa. Myryn kanssa tehtiin paljon esineilmaisuja, Viimalle sitten vain mielenvirkistykseksi, kun sekin jotain halusi puuhata :) Liikuntaa tuli puolin ja toisin, kun siirryttiin useasti alamökiltä ylämökille. Ja hiljaista oli. Ei mitään pääkaupungin melua, ihan hiljaista vain. Aivan loistavaa siis.

Viiman kaivuu-urakka.
Rannalla.
Näihin tunnelmiin :)

Ja loppuun vielä iso kasa kuvia löytyy galleriasta.