Mikä saa koiranomistajan innostumaan nose work -treenaamisesta koiran kanssa? Meillä homma lähti liikkeelle siitä, kun päätin tutustua lajiin sillä asenteella, josko siitä saisi koiralle mielekästä nenänkäyttötreeniä mahdollisimman helposti riippumatta ajasta, paikasta ja treeniryhmästä.
Se, mikä minua lajissa kiehtoo, on sen valtavat mahdollisuudet koiran virikkeistämisessä. Laji tarjoaa koiralle (luvallisen) keinon käyttää nenäänsä etsiessään hajua mitä erilaisimmista paikoista. Omistajaa myös lohduttaa sekin, että treenin voi tehdä milloin vain se itselleen sopii eikä siihen tarvita mitään erityistä treeniryhmää. Lisäksi on itsellekin palkitsevaa nähdä, miten koira työskentelee ja työstää hajua loppuun saakka. On ilo nähdä motivoitunut ja innostunut koira, ja samalla aina vain ihmetellä koiran hajuaistia.
Mielikuvitusta tarvitaan
Nose work on muutakin kuin vain hajun piilottamista ja koiran työskentelyn ihmettelemistä. Siinä joutuu omistaja (ja mahdolliset treenikaverit) käyttämään jatkuvasti mielikuvitusta, jotta keksii entistä ovelampia paikkoja hajuille. Hajun voi piilottaa matalalle, vaikkapa lattiarakoon, kivikasaan tai kivetykseen tai sen voi pistää ylemmäksi, esimerkiksi johonkin roikkuvaan, seinärakoseen tai muuhun vastaavaan rakennelmaan, johon koira joutuu kunnolla kurkottamaan. Samoin haju voi olla jonkin sisällä, esimerkiksi laatikoissa. Jos ja kun ideat kotona tai kotipihalla alkavat ehtyä, kannattaa suunnata paikkoihin, missä lisähaastetta tuovat ympäristön häiriöt, kuten toisten koirien hajut, liikenne ja erilaiset alustat.
Jos harjoitteluun kaipaa lisähaastetta, kannattaa ehdottomasti sopia yhteistreenejä muiden lajin harrastajien kanssa. Ihmiset keksivät todennäköisesti toisenlaisia piiloja kuin itse tekisi, ja toisaalta he käsittelevät hajuja aina hieman eri tavalla. Toisaalta uuteen paikkaan tuodut hajut erottuvat muutenkin etsintäympäristön hajuista, joten on hyvä saada eri variaatioita piilotettavista hajuista. On hyvä esimerkiksi testata, etsiikö koira pelkästään omalta ihmiseltä tuoksuvaa huonekalutassua, jossa on etsittävä haju vai onnistuuko ilmaisu hajulle, joka onkin sellaisenaan laitettu mahdollisimman puhtaasti erilaiseen alustaan. Samoin mielenkiintoisia yksityiskohtia ovat mm. hajunviennistä aiheutuneet jäljet eli menevätkö ne suoraan piilolle vai onko tallattu ympäriinsä sekä mahdolliset häiriöhajut etsintäalueella tai piilon läheisyydessä. Häiriöiksi kelpaa alkuun hyvin ns. puhtaat huonekalutassut, joissa ei ole hajua, mutta yhtä hyvin etsintäalueelle voi tarkoituksella pistää muitakin häiriöjuttuja, kuten ruokaa, leluja ja muita hajuja. Luonnollisesti ympäristössä on muitakin hajuja eli siitäkin voi lisähaasteita seurata.
Ilmaisulla varmuutta
Koiran nenänkäytön lisäksi tykkään tässä lajissa siitä, että siinä voi halutessaan kouluttaa koiralle myös teknisesti hyvän ja näyttävän ilmaisun. Tämä ei toki ole harrastuksen pääpointti, eikä kokeissa siitä lisäpisteitä saa, mutta ilmaisuharjoituksilla saa harrastukseen mukaan lisävarmuutta ja täsmällisyyttä. Pidän tärkeänä, että koira tarkentaa hajun mahdollisimman loppuun saakka, ja vasta sen jälkeen osoittaa piiloa ja jähmettyy. Tämä helpottaa kummasti myös koiranohjaajana toimimista, kun voi rauhassa seurata koiran työskentelyä ja reaktioita erilaisissa tilanteissa.
Kun koira ilmaisee, sen pitää pysyä asennossa, kunnes se kuulee vapautuksen huolimatta siitä, mitä itse sillä hetkellä teen eli saatan hyvinkin olla liikkumassa, pysähtymässä, nostamassa kättä ja/tai puhumassa (ks. esimerkkivideo, jossa pyrin olemaan liikkeessä niin pitkään, kunnes koira selkeästi ilmaisee haluamallani tavalla ennen kuin ilmoitan löydöstä). Pidän itse tämmöisestä ihan älyttömästi, sillä vastaavanlaisia tilanteita voi kotosalla harjoitella tosi paljon ilman, että edes suoranaisesti harjoittelee nose workkia. Esimerkiksi tällä hetkellä meillä on kertauksessa kuonokosketuksen kesto erilaisissa häiriöissä, ja uskoisin, että kun tuosta tulee todella vahva, niin se edesauttaa myös nose workin ilmaisussa, jossa koira joutuu samalla tavalla keskittymään ja odottamaan, milloin se vapautus(palkka)sana tulee.
Sokkotreenit vievät eteenpäin
Aivojumppaa koiranomistajalle nose work -treeneissä tuo myös itse etsintätilanne. Sen lisäksi, että joku toinen on keksinyt jänniä piilopaikkoja, niin lisämaustetta treenaamiseen tuovat myös ns. sokkotreenit, joissa koiranohjaaja ei etukäteen tiedä, mihin se haju on piilotettu. Harjoituksessa kerrotaan etsintäalue, jolloin itselle jää tehtäväksi keksiä näppärä etsintäsuunnitelma (mistä kannattaa aloittaa, jotta koira saisi mahdollisimman nopeasti löydön) ja toisaalta sitten ilmoittaa, milloin se löytö on tehty. Sitä käyttäytyy itsekin helposti eri tavalla, kun tietää piilon tai kun ei sitä tiedä, joten suosittelen ehdottomasti hyödyntämään sokkotreenejä aina silloin tällöin mahdollisuuksien mukaan. Sokkotreeneissä auttaa paljon se, että koiralla on selkeä ja vahva ilmaisu, mutta vaikkei ilmaisu olisikaan vielä täysin vahva, niin koiran reagointien lukemisen opetteluun nämä harjoitukset sopivat varsin mainiosti.
Esimerkkivideo treenistä:
Julkaistu alkujaan SporttiRakissa: https://sporttirakki.fi/2017/09/07/nose-work-aivojumppaa-myos-omistajalle/
