Osallistuin koirani Keron kanssa keväällä Etelä-Suomen Nose Work ry eli Nuuhkujen järjestämiin nose work -kokeisiin. Meille nämä olivat ensimmäiset kokeet, joten valmistautumisen niihin aloitimme parisen kuukautta aikaisemmin. Itselleni harjoittelusta tekee erityisen mielekkään, kun on selkeitä tavoitteita, joista saa ammennettua treeneihin vaihtelevuutta ja sopivaa haastavuutta. Pidän myös siitä, että hyvin suunniteltu ja valmisteltu auttaa myös pidemällä aikavälillä ja näkyy ainakin jossain vaiheessa myös lopputuloksissa.
Treeniträkkerin tekeminen
Pari kuukautta ennen kokeita tein treeniträkkerin, johon yleisellä tasolla keräsin nose work -koesäännöistä muutamia kohtia ylös sekä muutaman muun asian, mistä halusin pitää kirjaa. Jaottelin taulukkoa etsintöjen mukaisesti laatikko-, sisä-, ulko- ja ajoetsintöihin sekä muihin kiinnostaviin seikkoihin.
Vaikka träkkerissä ei ollut yksityiskohtaisia suunnitelmia harjoituksia, se antoi kuitenkin pikavilkaisulla viitteitä siitä, mitä on harjoiteltu ja toisaalta, mikä harjoittelussa on jäänyt vähemmälle. Träkkeriä katsoessa pystyi myös tsemppaamaan, että kyllä koira osaa ihan riittävästi ja kokeissakin hommat hoituvat.
Valmistelevat treenit
Nose workin ykkösluokassa kaikkien osioiden kokeessa suoritetaan neljä etsintää eli laatikko-, sisä-, ulko- ja ajoneuvoetsintä. Kaikki etsinnät ovat samanarvoisia eli jokaiselta alueelta löytyy yksi haju, ja sen löytämisestä saa 25 pistettä. Virhepisteitä voi saada esimerkiksi, jos koira vahingoittaa alueella olevia esineitä, hyppää ajoneuvoa vasten, tekee tarpeensa alueella tai ohjaaja käyttäytyy typerästi koiraansa kohtaan. Jokaiselle alueelle on myös annettu enimmäisaika, jonka puitteissa haju pitää löytää.
Ykkösluokassa haju voi sijaita maksimissaan 1,2 metrin korkeudella, tosin ajoneuvoetsinnässä haju on pienimmän osallistuvan koiran mukaan. Valmisteleviin treeneihin kuuluivat siis piilot todella matalista paikoista maksimikorkeuteen. Ääripiilot tuntuivat olevan meille aika haastavia, kuten esimerkiksi hieman pinnan alla olevat piilot tai seinässä olevat piilot. Sen sijaan siinä välimaastossa koiran nenän korkeudella olevat piilot olivat yleensä varsin helppoja.
Koska hajun ikä kokeessa voi olla jopa neljä tuntia, kannattaa harjoituksissa välillä tehdä myös vähän vanhempia hajuja. Tämä hoitui meillä yleensä siten, että kaverin kanssa treenatessa hajuja oli piilotettu useille eri alueille ja näitä käytiin etsimässä vuorotellen. Näin odottamistakin tuli harjoiteltua siinä samalla, kun hajut vanhenivat toisen koiran niitä etsiessä.
Itselleni kokeisiin valmistautumisessa tärkeätä oli myös tietyt rutiinit, kuten alueelle meneminen yhdessä, lähtöluvan odottaminen ja lähtölinjan ylittäminen vihjeestä. Lisäksi harjoittelin koiran tarkkailemassa ja sen reaktioiden lukemista antamalla koiran tehdä paljon sisätiloissa etsintöjä ilman hihnaa ja odottamalla itse koiran ilmaisua lähtöpaikalla. Toki tämän vastapainona muutamia kertoja tehtiin etsimistä myös koira kytkettynä, jotta sain vähän tuntumaa siihenkin. Pääasiassa parin kuukauden ajalta melkein kaikki treenit olivatkin sokkotreenejä eli joku toinen laittoi piilot, ja en itse tiennyt, missä nämä olivat.
Kokeessa
Osallistuimme kokeisiin kahtena päivänä, joten ensimmäisenä päivänä oli hyvä hetki tutustua koefiilikseen ja miten homma käytännössä menee. Aamu alkoi sillä, että koirilta tarkastettiin rokotukset ja tunnistusmerkintä. Tämän jälkeen vuorossa oli rataantutustuminen eli tuomarit esittelivät alueet ja kertoivat maksimiajat. Sen jälkeen vuorossa olikin oman vuoron odottelua. Hieman ennen omaa vuoroa kävimme tekemässä lämmittelyetsinnän eli lähistölle oli laitettu pieni alue, missä oli yksi piilo. Kokeissa käytetty eukalyptushydrolaatti voi olla toiselta valmistajalta kuin omissa treeneissä käytetty, joten tämä on hyvä mahdollisuus hyödyntää ja verrytellä koiraa etsittävään hajuun ennen koealueelle menoa.
Ensimmäisenä oli vuorossa ajoneuvoetsintä (henkilö- ja pakettiauto), minkä jälkeen siirryttiin suoraan ulkoetsintään. Ulkoetsintä tehtiin nurmialueella, joka rajautui talon seinään ja tötteröihin. Alueen sisällä oli kaikenlaisia ulkoesineitä.
Kahden etsintäalueen jälkeen vuorossa oli pidempi tauko, minkä jälkeen jatkettiin laatikko- ja sisäetsinnöillä. Laatikkoetsintä oli rajattu pieneen huoneeseen, missä oli minimimäärä laatikoita (12 kappaletta). Sisäetsintätila oli rajattu myös huoneeseen, joka oli varsin perinteisesti kalustettu ruokapöytineen.
Toisena päivänä etsintäalueet hieman muuttuivat, mutta muuten piilojen tasot pysyivät samanlaisina pienillä muutoksilla (mm. laatikoiden määrä lisääntyi, piilot olivat hieman edellistä päivää korkeammalla, mutta kuitenkin niin, että ainakin oma koirani ylettyi ilmaisemaan ne hyvin kaikki tassut maassaan pitäen).
Kuva: Risto Suominen
Kokeen jälkeen
Koepäivät olivat kokonaisuudessaan hyvin väsyttäviä, mutta oikein antoisia. Hyvät järjestelyt, iloiset talkoolaiset ja kanssakilpailijat sekä positiivista palautetta antavat tuomarit tekivät osallistumisesta kaiken sen arvoista. Lisäksi oli hienoa päästä kokemaan pientä kisajännitystä ja koiraharrastamisen iloa yhdessä oman koiran kanssa. Mielenkiintoista oli myös seurata muiden hienoja suorituksia oman suorituksen jälkeen.
Ja mitä tulee kokeisiin valmistautumissuunnitelmaan, oliko siitä hyötyä? Kyllä! Jos tuloksia katsoo, niin onnistuin koirani Keron kanssa oikein hyvin molempina päivinä etenkin sisäetsinnöissä (ensimmäisenä päivänä toiseksi nopein, toisena päivänä nopein) sekä kokonaistuloksissa (ensimmäisenä päivänä ensimmäinen, toisena päivänä toinen). Meille haastavinta ehkä oli ajoneuvoetsintä, mitä emme olleet päässeet harjoittelemaan kunnolla. Kokeista sai hyvää kokemusta ja vinkkejä jatkoa ajatellen mm. etsintätaktiikkaan. Esimerkiksi ensimmäisenä päivänä saatua vinkkiä, että etsintää ei tarvitse aloittaa heti, vaan voi antaa koiran rauhassa skannata ja nuuhkutella ennen kuin lähtöalueen ylittää, hyödynsimme heti seuraavana päivänä, mikä ilmeisesti näkyi etenkin sisäetsinnän tuloksessa.
Julkaistu alkujaan SporttiRakissa: https://sporttirakki.fi/2018/09/26/blogi-kohti-ensimmaisia-nosework-kokeita/
