Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

18.9.2010 Viima taidontarkistuksessa

Lauantai-illaksi matkasimme Viiman (ja Myry oli myös mukana) kanssa Turkuun, tai tarkemmin vielä Turusta ohi, Vahtoon hakukokeeseen. Viiman edellisestä taidontarkistuksesta oli ehtinyt kulua jo melkein kaksi vuotta, joten nyt oli syytä käydä suorittamassa koe, jotta koiran hälykelpoisuus säilyisi. Kokeen järjesti Varsinais-Suomen Pelastuskoirat (VSPK) ja se pidettiin kahdessa osassa eli ensin neljä koirakkoa klo 20-00 ja sen jälkeen vielä neljä koirakkoa. Viiman kanssa olimme ensimmäisen ryhmän viimeinen koirakko.

Ennen kokeen alkua oli luoksepäästävyysosio kaikille neljälle koiralle yhdessä. Oltiin rivissä ja kukin vuorollaan kävi tervehtimässä testaajaa. Testaajana kokeessa toimi Anja Kopio.

Sää oli aika märkä, sillä koko päivän oli satanut (matkalla Turkuun satoi koko matkan, välillä aika kovaakin), mutta itse kokeen aikaan ei enää satanut muuta kuin välillä saattoi vähän ripsiä.

Meidän kokeesta ei nyt niin hirveästi ole kerrottavaa. Hallittavuusosio tehtiin alueelle vievällä polulla. Seuraamisosio meni ok, paikallaolossa Viima nousi pari kertaa, mutta meni heti maahan uudestaan käskettäessä. Hieman taisi myös piippailla, mutta ei haukkunut tms. Kovasti ei tuullut, mutta lähdin alueelle sen mukaan, miten oli tuullut kokoontumispaikalla. Tarkoituksena oli edetä alueen rajaa, sitten puolittaa alue ja käydä toinen puoli. Näin edettiinkin. Ensimmäistä puolitusta olimme menneet jonkin aikaa, kun Viima irtosi ja sitten alkoi ilmaista. Tämä piilo taisi olla sellainen, missä maalihenkilö oli kallionreunan alapuolella kuusikossa täysin kokonaan pressulla peitetty. Sitten jatkettiin etsimistä palaamalla takaisin suunnitelmalliselle reitille. Jonkin ajan päästä nousi toinenkin piilo, en tosin muista oliko tämä avo vai peitetty.

Sitten jatkettiinkin jo alueen rajaa pitkin ja pian jo lyhyempää rajaakin ja oltiin melkein jo aiemmassa alueen poikkeamispisteessä, joten päätin sitten tehdä vielä toisen poikkeaman (alkujaan ajattelin, että alueen lävistys riittäisi, mutta piti ottaa toinenkin tällä säällä). Mentiin aluetta pitkin, kunnes Viima taas irtosi ja alkoi haukkua. Löytyihän se kolmaskin. Kaikki ilmaisut olivat erinomaisia (aika pitkiä myös, kun Viima kuitenkin irtosi aika hyvin).

Aikaa ehti kulua yhteensä 37 minuuttia (45 min max). Kaikki kolme piiloa olivat itse asiassa aika lähellä toisiaan eli yhden alueen kulman liepeillä. Alue tuli kuitenkin käytyä aika hyvin läpi ja se mentiin suunnitelmallisesti. Mikä parasta, pysyin myös kartalla hyvin ja pystyin kertomaan jälkikäteen aika hyvin, mistä piilot olivat löytyneet. Alueen alkunurkka jäi vähän huonosti käymättä, sinne olisin seuraavaksi suunnannut. Koiran ohjattavuus oli hankalaa, sillä rajalla liikkuessa Viima pyrki jostain syystä alueen ulkopuolelle ja sitä sai olla kutsumassa. Alueen sisäpuolella Viima kuitenkin liikkui ihan kivasti ja teki hyvin töitä.

Ei siis hullumpi reissu noinkin kauaksi :) Kokeen jälkeen tosin piti jäädä maalihenkilöksi seuraavilla koirakoille, joten kotimatkalle päästiin vasta aamulla kello viiden aikoihin. Rankka reissu siis, onneksi ei kuitenkaan mikään turha sellainen :)

Ajatus aiheesta “18.9.2010 Viima taidontarkistuksessa”

Kommentointi on suljettu.