Potterin eka rokotus

Potter sai ensimmäisen rokotuksensa 12-viikkoisena 11.6.2021 Urheilukoiraklinikalla. Potter odotteli siellä rauhassa ja kävi vaa’alla, missä lukemat olivat 7,7 kg (aamulla kotivaaka näytti 8,2 kg). Rokotus sujui myös hyvin nameja syöden. Sen jälkeen tutkailimme hieman lähimaastoa ennen kuin jatkoimme hieman shoppailemaan.

Rokotusta ennen ehti kuitenkin vierähtää jo parisen viikkoa edellisestä postauspäivityksestä, ja pienen pennun elämässä se aika on pitkä! Itsestäni tuntuu, että mitään ihmeitä ei olla tehty, mutta onneksi kuvaan ja videoin päivittäistä elämää ja kirjaan myös joitain juttuja bujoon ylös.

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Parin viikon aikana Potter on päässyt matkustamaan autolla aika hyvin, käymään uusissa paikoissa (myös yksin), tavannut hieman toisia koiria (Ykä-jämpti, sisarukset Hayley, Kipinä ja Toivo ja emä Liekki, Kitka-bc/porokoira), aloittanut pentukurssin ja harjoitellut kotosalla tuttuja juttuja. Nämä tutut jutut ovat mm. rauhoittumis/odottamismatolla oleminen, lelun kanssa irroitus/vapautus, pantatreeniä, tasapainoalustoille hakeutumista ja olemista, luoksetulotreeniä. Myös namietsintää on viety uudelle asteella.

Arkielämässä haastavinta on ollut löytää sopivat rutiinit. Yö/päivärutiinit toimivat hyvin. Potter nukkuu hyvin yönsä, ja päivällä nukkuu myös varsin mainiosti. Toki päivään mahtuu unien lomassa pihavisiitit ja siinä ohessa ehkä jotain pientä treeniä tai puruluiden syöntiä. Etätyöpäivät sujuvat siis varsin näppärästi. Illat ovatkin olleet sitten oma lukunsa, ja etenkin, kun yöuniaika alkaa lähestyä. On ollut yksi jos toinenkin ilta, jolloin Potterilla on kestänyt todella kauan rauhoittua ja mennä nukkumaan. Raivoriekuissa hammastellaan kaikkea, etenkin ihmisten käsiä ja vaatteita, ja se hammastelu ei ole pelkkää närppimistä, vaan ihan kunnolla otetaan kiinni. Lelujen ja erilaisten luiden ja kuivattujen syömisten saavutettavuutta on lisätty, mutta välillä hyökkäykset ovat niin salakavalia, että oma ennakointi epäonnistuu.

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Toinen itselleni hyvinkin opettavainen juttu on se, että pitää osata elää juurikin tämän pennun tarpeiden mukaisesti. Se on oma yksilönsä, eikä se ole laisinkaan samanlainen kuin aiemmat koirat. Jopa Discoonkin verrattuna se on ihan erilainen ja siinä on ollut ja on edelleenkin itselleni oppimista, miten eri tavalla pitää esimerkiksi suhtautua siihen mitä, milloin, missä, miten pitkään pennun kanssa voi ”treenata”. Plus että ei se todellakaan osaa vielä niitä taitoja, mitä isommilla jo on ja uusien asioiden oppimisessakin se menee omaa polkuaan.

Ai niin, Potterin videoiden määrä YouTubessa on nyt jo ylittänyt 100 videon rajapyykin! Aika hurjasti on siis tullut videoitua treenihetkiä ja myös ihan muutakin puuhaa!