5.11.2010 Hauhon koeviikonloppu

Osallistuttiin Myryn kanssa Pelastuskoiraliiton järjestämään koeviikonloppuun loppukokeen pimeäosuuden merkeissä perjantaina. Meidän kokeessa testaajana toimi Juha Löytöläinen.

Sää oli aika perus, ei tainnut hirveästi tuulla ja vähän sateli jotain lumentynkääkin. Matkalla paikalle oli kyllä vettä sadellut, mutta täällä maasto oli kuivaa.

Hallittavuusosio sujui ongelmitta. ”Seuraaminen” tehtiin kapealla heinikkoisella polulla, ja paikallaolo oli ihan siinä alueen alkamiskohdan läheisyydessä. Myry pysyi aloillaan kuin tatti.

Etsintäsuunnitelman tein sen perusteella, miten koin tuulen suunnan (merkitty piirrokseen) ja tarkoituksena oli lähteä puroa pitkin seuraavalle rajalle, edetä sitä jonkin matkaa ja poiketa keskilinjaa pitkin (peruskokeen alueen raja)  tai hieman sitä ennen kohti toista rajaa, edetä rajaa pitkin ja tehdä taas poikkeama kohti toista rajaa ja lopulta tulla pohjoisrajaa pitkin.

Kun päästin koiran etsimään, niin se lähti heti länsirajaa pitkin etenemään, mutta sain sen kutsuttua takaisin ja lähtemään puron suuntaisesti. Aika nopeasti Myry kuitenkin poikkesi taas metsän puolelle ja irtosi ja tuli hetken päästä takaisin rullan kanssa. Ensimmäinen löytyi siis aika sukkelaan ja se oli ihan siinä alueen alkupäässä. Tämän jälkeen oli tarkoitus palata takaisin purolle, mutta tein muutoksen suunnitelmaan, kun koira tuntui etenevän hyvin kohti pohjoispäätyä. Niinpä mentiin sitten länsirajana olevaa polkua pitkin kohti päätyä (pelto rajana). Myry oli kovasti menossa sinne pellon suunnalle, mutta sen jälkeen se ei oikein tutkinut ojaa vaan kulki enemmän sisemmällä metsässä. Se irtosi kyllä yhdessä kohtaa sinne metsän puolelle sisemmälle, mutta tuli ilman rullaa takaisin.

Niinpä jatkettiin sitten pellonrajaa pitkin. Siinä oli tosiaan ryteikköinen oja, mutta Myry ei siellä kulkenut, joten päätin myöhemmin palata tutkimaan sitä vielä tarkemmin. Pohjois/itärajan kulma oiottiin varsin hyvin, sillä Myryllä tuntui olevan taas jotain hajua sisemmältä. Päädyttiin sitten kohtaan, josta lähti peruskoealueen raja ja jatkettiin sitä pitkin. Noin puolivälin tienoilla Myry irtaantui taas selkeästi ja tuli sitten takaisin, mutta sillä ei ollut rullaa. Se oli kyllä sen näköinen, että arvelin rullan tipahtaneen suusta kesken matkan, ehkä siinä vaiheessa, kun Myry pysähtyi minusta muutaman metrin päähän. Myry kuitenkin hetken pähkäiltyään (tulikohan se kuitenkin mun luona käymään) päätti lähteä takaisin ja nyt se palasi rullan kanssa ihan loppuun saakka. Hieno juttu. Toinen maalihenkilö siis löydetty.

Tämän jälkeen palattiin takaisin keskilinjalle. Myry irtaantui siitä pohjoispuolelle syvemmälle ja olin menossa tukemaan koiraa (kuten tein monessa muussakin kohtaa, kun koira näytti saaneen hajun), mutta Myry tulikin takaisin ja jatkettiin sitten matkaa. Päädyttiin länsirajalle, mistä sitten jatkettiin kohti alkua ja tarkoituksena oli tehdä suora poikkeama kohti itärajaa. Päädyttiin kuitenkin purolle n. keskivaiheille, kun Myryllä tuntui taas olevan jotain hajua. Siinä purolla sitten jauhettiin edestakaisin, välillä koira kävi puron toisella puolellakin. Yksi kuusikkokohta koitui sitten huvittavaksi paikaksi. Myry kiersi kuusikon siinä puron vierellä, mutta en nähnyt tuliko se sieltä rullan kanssa vai ei. Sen näin, että se nappasi rullan suuhunsa mukana kulkevien ihmisten luona. Kun en hyväksynyt, niin Myry kävi itsepintaisesti nappaamassa uudestaan rullan samasta kohdasta, sitten se kokeili vielä muidenkin henkilöiden luona. Yritin saada koiraa menemään uudestaan sinne kuusikkoon, ja koira teki edelleen samaa, että nappasi rullaa ihmisten luona. Olipas hankala juttu, mutta tein päätöksen, ettei siellä mitään ole. Tässä vaiheessa jäljellä oli enää 11 minuuttia aikaa.

Päädyttiin itärajalle, mentiin sitä pitkin kohti peltoa. Koska itseäni hämäsi niin hirveästi se pellon viereinen oja, niin käytettiin siihen sitten turhaa aikaa. Sain Myryn tarkentamaan ja välillä se näytti siltä, että sillä olisi ollut jotain hajuakin. Ihan samaa reittiä ei kuitenkaan sitten viitsitty mennä, joten poikettiin vähän sisemmälle metsän puolelle siitä ojasta. Päästiin lopulta alueen kulmalle, mutta siinä vaiheessa aika oli loppu.

Yksi maalihenkilö siis jäi löytymättä, ja kyseinen alue jäi käymättä. Piirroksesta se näkyykin aika hyvin, että kyseistä pohjoisplänttiää ei halkaistu. Koira kyllä useammassa kohdassa oli merkannut sinne suuntaan, mutta ilmeisesti ei sitten ollut jostain syystä tarkentanut sitä loppuun saakka. Olinko sitten ollut kuitenkin liian kaukana koirasta? Huvittavinta tässä on tietty se, että piilossa ollut henkilö oli meidän oman yhdistyksen jäsen.

Kokeen aikana Myry liikkui ihan kivasti ja irtoili välillä, jolloin päätin tukea koiraa menemällä samaan suuntaan. Koiran kuitenkin palatessa luokse (ilman rullaa) jatkettiin sitten taas suunnitelman mukaisesti. Pellon ojan jankkaaminen oli typerää (mutta kun sitä ei alkuun käyty kunnolla ja jos siellä ojassa olisi ollut joku, niin sinne se olisi varmasti jäänyt ellen olisi saanut koiraa tarkentamaan sinne ojan pohjalle kunnolla) ja näin ollen tässä kostautui se, että kyseinen käymätön pläntti jäi halkaisematta (se olisi ollut seuraavana vuorossa).

Maastoltaan (kulkuisuus) alue oli aika helppo (verrattuna niihin koepaikkoihin, missä on tullut tänä vuonna käytyä). Alueella oli vain pientä nousua siellä pellonreunan läheisyydessä sekä yksi loivempi nyppylä, jota ei tullut huomattua maastossa liikkuessa. Alueen rajoina toimivat puro/oja taas olivat sellaisia, että risukkoineen/kuusikkoineen, että niihin olisin todellisessa etsinnässä kiinnittänyt enemmän huomiota.

Arvostelulomakkeessa oli kuitenkin hyvät arviot: etsintäsuunnitelma erinomainen, ohjaajan toiminta erinomainen, koiran ohjattavuus alueella erinomainen, maalihenkilöiden ilmaisu erinomainen ja hyvä sekä yleisarvosana hyvä. Ajan päättymisen jälkeen käytiin vielä nostamassa tämä ei-löydetty henkilö. Senkin Myry ilmaisi ihan ok, mutta aika lähelle tosiaan piti mennä, että koira sen hajun nappasi ja tarkensi.

Tässä vielä  piirros tuosta alueesta ja sen läpikäynnistä. Todellisuudessa (tarkistin kartasta) nuo alueen rajat ovat melkeinpä yhtä pitkät. Liikkuminen ei ehkä ollut noin suoraviivaista, mutta noin yleistettynä kuitenkin.

Tämän jälkeen onkin vuorossa itsetutkiskelun paikka. Enkö ole oppinut yhtään mitään alueen järkevästä läpikäynnistä ei-niin-irtoavan koiran kanssa? Lisäksi myös harmittaa se, että tämä syksy on tullut käytettyä lähinnä Myryn etsimistyöskentelyn kehittämiseen sen varjolla, että Viiman treenit ovat jääneet helpoiksi jutuiksi, kun järkevintä olisi panostaa juurikin Viiman kanssa työskentelyyn oikeita etsintöjä ajatellen. Viimahan kuitenkin suoritti taidontarkistuksenkin tänä syksynä, kun taas Myry on tänä vuonna tahkonnut jo neljä loppupimeän koetta (ja näistäkin saan syyttää vain itseäni)…