Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

24.4.2010 Myry loppukokeissa

Osallistuttiin oman yhdistyksen (Uudenmaan Pelastuskoirat) järjestämiin pelastuskoirakokeisiin Vihdissä. Testaajana toimi John Wedde. Myry osallistui loppukokeen päivä- ja pimeäosuuksiin.

Ensin tehtiin luoksepäästävyys kaikki koirat yhdessä, minkä jälkeen sitten odoteltiin omaa vuoroa päästä metsään. Alueelle siirryttäessä tehtiin hallittavuusosuus eli seuraaminen tietä pitkin ja sitten jätettiin paikallaoloon ja mentiin itse kymmenisen metrin päähän alueen rajalle kertomaan etsintäsuunnitelmaa jne. Paikallaolo oli kolme minuuttia, ja Myry  pysyi maassa oikein hyvin, ei mitään ongelmia sen suhteen :)

Suunnitelmana oli kiertää aluetta siten, että kuljetaan ensin kaksi sivua ja vähän kolmatta ja poiketaan sitten alueen läpi eli tehdä semmoisia suikaleita. Alku menikin loistavasti. Myry sai heti hajun ja irtosi hyvin ja tuli sitten pian rullan kanssa. Jatkettiin sitten etsintää ja pian Myry irtosi taas ja tuli rullan kanssa takaisin. Kaksi löytöä ihan muutaman minuutin sisään, vautsi :) Oltiin aloittamassa ekaa kaistaletta, kun aikaa oli vielä 21 minuuttia jäljellä (9min siis mennyt) eikä mitään kiirettä siis ollut. Käytiin suikale, käytiin toinen, käytiin kolmas ja aloitettiin viimeistä ja minuutit kävivät jo vähiin. Alueesta oli jäljellä enää pieni nurkka ja hieman ennen sitä Myry teki sitten sen viimeisen löydön. Kaikki ilmaisut olivat erinomaisia: rulla tuotiin hyvin perille asti ja luovutettiin ja näyttöosuuskin sujui mallikkaasti. Saatiin kaikista osa-alueista erinomaiset arvosanat (ohjaajan ja koiran toiminta sekä yleisarvosana). Loppukokeen päiväosuus siis hyväksytysti läpi :)

Pimeän koetta saatiin tovi odotella, ja siihen alkuun tehtiin samat hallittavuusjutut. Myry seurasi nyt paljon paremmin (piti kontaktia koko matkan) ja paikallamakuu oli myös yhtä varma kuin päivälläkin. Sitten mentiin itse koealueelle, tehtiin suunnitelma (samanlainen kuin päivälläkin) ja lähdettiin matkaan. Olipa hankalaa kulkea siellä pimeässä. Tällä kerralla löydöt eivät tulleet ihan heti. Ekan Myry nappasi kauempaa, tuli rullan kanssa, mutta sitten muutama metri ennen pysähtyi ja tiputti rullan. Hyväksyin tämän silti, vaikka huono ilmaisu olikin. Sitten jatkettiin alueen läpikäyntiä ja jossain vaiheessa Myry sitten teki löydön. Olin siinä aika lähistöllä ja ilmaisu oli tällä kerralla jo ihan normaalia tasoa.

Jatkettiin aluetta ja mentiin varmaan vähän miten sattuu eikä mitään tuntunut oikein löytyvän. Sitten tultiin ison kiven luokse, jonka kupeessa Myry teki kovasti töitä. Huomasin, että kiven päällä oli maalihenkilö. Myry nousi matalampaa kiveä vasten, piippaili jne mutta ei ottanut rullaa. En oikein tiennyt, mitä siinä olisi voinut tehdä, joten päätin sitten, että jos kiertäisin kiven ja Myry lähtisi mukaan ja löytäisi paremman reitin ison kiven päälle. Tämä idea ei sitten toiminut. Myry lähti haahuilemaan/nuuskuttelemaan kauemmaksi ja testaaja kehoitti kutsumaan luokse. Maalihenkilön jättö. Olipa harmillinen juttu, johon jäi paljon jossiteltavaa. Jos olisin edes kehunut Myryä, kun se yritti saada jotain kontaktia kiven päällä olevaan ja yritti kiivetä, niin olisiko Myry tuonut rullan? Jos olisin kysynyt testaajalta, että voinko auttaa koiraa kiipeämään, olisiko Myry tuonut rullan? Jos olisin vain odottanut paikoillaan, miten Myry olisi ratkaissut tilanteen? Harmillista. Kivi oli tosiaan jättimäinen, mutta sinne pääseminen oli koiralle vaikeata  (oli sinne aiemmin koira päässyt, kun piiloja olivat miettineet, mutta myöhemmin sain tietää, että kokeessa ollut toinen koira oli tosiaan lopulta avustettu sinne kivelle).

Pimeän osuus ei siis mennyt läpi. Jos vertaa Myryn työskentelyä päiväosuuteen, niin pimeällä Myry ei oikein tahtonut irrota. Ehkä se oli päivästä vielä väsynyt. Molemmat koealueet olivat aika raskaat (suuria korkeuseroja, monipuolista maastoa, risuja jne). Toistaalta pimeän alueesta meillä ei varmaan hirveästi jäänyt käymättä ja aikaa olisi ollut ihan hyvin jäljelläkin.