Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

Keron kanssa agikisoissa tauon jälkeen

Haettiin Keron kanssa vähän tuntumaa kisoihin osallistumalla Orimattilassa pidettyihin P-HAUn iltakisoihin. Paikka oli meille molemmille uusi, mutta hyvin sekin homma sumplittiin. Suoritusvuorossakin olimme ensimmäisinä, ja siitäkin selviydyttiin.

Keron edellinen startti oli helmikuun lopulla, minkä jälkeen Kero oli pidemmän tovin saikulla. Kesäkuussa ehdittiin jo palata takaisin agilityn pariin parin ratatreenin verran. Sitten väliin tuli heinäkuussa kesäloma ja lisää agilitytaukoa, kunnes nyt elokuussa palattiin taas pikku hiljaa agilityreeneihin takaisin. Oli siis hyvä hetki käydä juoksemassa pari starttia ennen agilityn sm-kisoja (Kero joukkuekisassa mukana).

Molemmat Jari Suomalaisen agilityradat olivat oikein kivat ja tehtävissä. Ensimmäiseltä radalta tosin otimme hylyn, kun keppien sijaan Kero kirmasi väärälle hypylle. Toisella radalla saatiin vitoset kepeiltä sekä yhden hypyn ohituksesta, päälle vielä jonkin verran yliaikaa.

Kero ansaitsemansa loppupalkan kimpussa
Kero ansaitsemansa loppupalkan kimpussa

Kivaa kuitenkin oli ja hyvin hyödyllistä. Ensimmäisen rataantutustumisen aikana ehdin fiilistellä sitäkin, miltä tuntuu, kun koko ajatus esteiden suoritusjärjestyksestä vain katoaa päästä ja jäljellä on ajatus, mihin tässä oikein pitää mennä, apua.

Kero-kisailija ja Disco-seuralainen.
Kisailija ja seuralainen