Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

Agikisoissa ulkomaalaistuomarilla

Kun kerran agilityn MM-kisoissa tänä vuonna tuomaroinut Petr Pupik oli tulossa tuomaroimaan myös tänne Suomeen lähistölle, niin ilmoitin ihan mielenkiinnosta Keron mukaan kolmeen starttiin. Enpä etukäteen tiennyt, että muutamaa päivää ennen joutuisin luopumaan Myrystä. Mutta ehkä kiireisenä oleminen oli ihan hyvä juttu, mutta saattoihan olla, että vaikutti silti vähän suoritukseen ja fiilikseen.

Radat olivat kuitenkin mielenkiintoiset ja pikkuisen erilaiset, kuin mihin ainakin me olimme tottuneet aiemmissa starteissa. Esimerkiksi lähtötilanne oli erilainen, sillä ensimmäiset hypyt olivat kohti tyhjää, keskimmäisessä startissa kohti toimitsijapöytää (minkä oletin olevan meille haastava juttu, no, ei ollut).

Eka rata meni noin muuten ihan ok, mitä nyt mokasin yhden kohdan, minkä johdosta Kero hyppäsi keskelle estettä ja meni hetkeksi nuuhkuttelumoodiin. Lisäksi keppien aloitus takkusi. Samoin radalla ollut okseri meni pieleen, kun Kero hyppäsi senkin päälle. Tuloksena radalta hylky.

Toinen rata meni jo mallikkaammin, mutta napattiin hylky, kun Kero irtosi kepeille kääntymisen sijaan. Keppien aloitus takkusi tosin sitten myöhemmin. A-este mentiin kahteen otteeseen tällä radalla.

Kolmannella radalla meni sitten ehkä parhaiten, vaikka halliin tullessa en muistanutkaan rataa. Oltiin ensimmäisenä radalle menossa, mutta sain tsempattua sen verran, että muistin kuitenkin radan. Ohjauslinjat ehkä olivat mitä olivat. Saatiin vitonen kepeiltä (taas aloitus takkusi) sekä vähän aikavirhettä, kun ihanneaika oli näemmä aika kova.