Osallistuttiin UPK:n ja PHPK:n yhdessä järjestämiin kokeisiin, jotka pidettiin Asikkalassa. Takana oli kevyt treeniviikko (tiistaina viimeksi etsiskeltiin), joten koiran piti olla vetreässä kunnossa. Keventelystä huolimatta koira oli ollut nyt loppuviikosta aika nihkeä. Ehkä se jäykistyi tiistain pika-agitreeneistä, vaikkei mitään muuta kuin kontakteja tehty. Tai sitten keskiviikon pimeän rämpimiset hankalakulkuisessa maastossa jäykistivät. Mitä lie.
Tässä vielä linkki suunnitelmaan, jonka tein kuukausi ennen koetta. Merkkasin jo valmiiksi tulevat treenit ja mitä juttuja pitäisi harjoitella, että treeneissä olisi monipuolisuutta ja ettei jäisi asioita, joita ei olisi treenitilanteessa harjoiteltu.
Itse koepaikalla tehtiin ensin luoksepäästävyys ja se meni ihan ok. Sitten oli vuorossa odottelua. Aiemmin päivällä oli paikalla sadellut, ja Ilmatieteen laitoksen sivujen mukaan kosteusprosentti oli 95. Juuri ennen meidän vuoroa etelätuulen nopeuskin oli huimat 1m/s.
Sitten olikin meidän vuoro. Seuraamispätkä oli 50m metsäautotiellä. Paikoin Myry tuli vierellä ihan kivasti kontaktissa, mutta paikoin se jätätti ja hiljensi ja jouduin hoputtamaan koiraa tulemaan takaisin vierelle. Paikallamakuussa Myry oli varmasti, ylitettiin reilusti se kolme minuuttia, kun pähkäilin etsintäsuunnitelmaa. Etsintäsuunnitelma pohjautui pitkälti etelätuuleen (lähtökulmassa ei tosin juurikaan tuullut) ja siihen, että tarkoituksena oli aloittaa lyhyeltä sivulta (pohjoispääty) alueen läpikäynti ja tehdä sitten lyhyen sivun suuntaisesti alueen poikkihalkaisuja sopivin välimatkoin (koko alueella ehkä 4-5 poikkaisua) alueen maasto huomioiden.
Suunnitelman mukaisesti lähdettiin. Myry lähti liikkeelle todella nihkeästi. Maasto oli kyllä jo heti alkuun vaikeakulkuista. Pitkää heinikkoa ja paljon kuoppia. Kosteuttakin piisasi. Patistelin siinä matkan aikana Myryä edelle, kun jäi syöpöttelemään heiniä. Päästiin kulmaan, siitä sitten edettiin rajaa pitkin jonkin matkaa, kunnes tehtiin poikkaisu alueen läpi. Jonkin matkaa edettyämme Myry teki löydön. Ilmaisumatka ei ollut pitkä, melkeinpä vieressä oltiin. Ilmaisu aika huono normaaliin verrattuna (toi rullan, mutta tiputti lähellä). Siitä sitten jatkettiin suunnitelman mukaisesti ja jos en ihan väärin muista, niin ei taidettu päästä edes alueen rajalle, kun peitettynä makaava tyyppi löytyi. Aika lähellä oltiin ja ilmaisumatka edelleen lyhyt. Myry hieman arpoi ilmaisuaan ja näin, kun otti rullan suuhunsa ja toi sen mulle. Aika hätäinen luovutus, näytölle meinasi livistää.
Jatkettiin sitten matkaa, päädyttiin alueen pitkälle sivulle tielle, käveltiin sitä pitkin reippaasti ja tehtiin sopivassa kohdassa poikkaisu. Edessä oli aika tiheätä kuusikkoa jne eli edelleen maasto jatkui vaativana. Vaikka otinkin suunnan, niin tiheä metsikkö ja sen kiertämisyritys häiritsivät meikäläistä ja päädyttiin lähelle pohjoisrajaa… Siinä välissä Myry oli työstänyt niitä vanhoja piiloja. Oman mokan tajuttuani, korjaus ja jonkin matkan päästä tehtiin sitten taas poikkaisu. Tässä vaiheessa tai oikeastaan jo aiemminkin oli jo alkanut sataa. Ei mitenkään kovasti, mutta tihkuttaen nyt ainakin. Aika tyyntä myös oli, vaikkakin paikoin tuli vähän tuulenhenkäyksiä tulikin. Oltiin ehdetty ehkä noin puoliväliin poikkaisua, kun Myry alkoi saamaan hajua. Koira nosteli kuonoaan, alkoi liikkua enemmän, kävi työstämässä vähän kauempana, mutta palasi ilman rullaa. Jatkettiin sitten vähän matkaa, Myry jatkoi edelleen työstämistä ja pian se tulikin sitten rullan kanssa. Ilmaisu oli ehkä näistä kolmesta paras, vaikkakin aika hätäinen luovutus siinäkin (mutta ehdin sanoa irroitusvihjeen).
Aikaa jäi jäljelle 8 minuuttia. Ja alueesta jäi läpikäymättä puolet… Nyt oli tuuria siis paljonkin matkassa, mutta onnistunut etsintäsuunnitelma pelasti, vaikka itse ehdinkin mokata. Koira oli kyllä normaalia hitaammalla käynnillä, ilmaisut normaalia huonommat, joten ihan 100% tyytyväinen ei voi olla. Mutta tyytyväinen olen siitä, että koe vihdoin ja viimein meni läpi. Nyt sitten vähän lepoa koiralle, ja uusien tavoitteiden kimppuun!
Testaajana kokeessa toimi John Wedde. Arvioinnissa etsintäsuunnitelma oli erinomainen ja muut osa-alueet (ohjaajan toiminta, koiran ohjattavuus, ilmaisut, kokonaisarvio) olivat hyviä.
Ajatus aiheesta “6.8.2011 Myryn loppupimeä vihdoinkin läpi”
ONNEA!!!