Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

2.7.2011 Ulkona kuuma, treenataan siis sisällä

Lauantaiaamu alkoi jo varsin lämpimissä merkeissä, joten onneksi meillä oli tänään ihan vain rakennusetsintätreenit. Pojat saivat viettää aikaa vilpoisassa pyörävarastossa eikä kerrostalon kellarikerroksessakaan mitenkään kuuma ollut, asunnoissa ehkä vähän lämpöä.

Viima teki ensin pikatreenin kellarikerroksessa. Ensimmäinen löytyi valoisan varastotilan päädystä jonkin pelilaudan tms takaa. Ilmaisu ok. Toinen oli sitten pimeässä kellarikomerotilassa, jossa puiset komerot ja piilo tilan toisessa päässä tokavikassa komerossa, ovi hieman raollaan. Varsin näppärästi tämäkin tuli tarkennettua ja komeroon livahdettua, ilmaisu ok. Kellarikerroksessa oli pimeää lukuunottamatta tuota valoisaa tilaa, mutta ihan hyvin koira liikkui ja työskenteli.

Myrylle oli neljä piiloa. Haastavimmaksi kaavaillun piilon Myry kävi nappaamassa ensimmäisenä. Piilo oli kahden eri kellarikomerotilan välissä oleva tila, josta hajut ilmeisesti tulivat hieman eri tavalla (tuuletusräppänöitä) ja itse maalihenkilö oli sopivasti nurkassa piilossa esteiden takana. Aika hyvin Myry tämän työsti eikä ilmaisukin onnistui, vaikka pitikin peruuttaa, jotta rullan sai suuhun otettua. Tältä piilolta palattiin takaisin päin ekoille komeroille. Siellä Myry hetken aikaa työsti, kävi tutkailemassa joitain komeroita, kunnes tunki oikeaan komeroon. Hieman Myry sekoili rullaa tuodessaan, kun meni meikäläisestä ohi ja yritti tarjota rullaa muille :D Kun lopulta löysi oikean henkilön, niin Myry lähti näytölle siihen komeroon, missä oli aiemmin käynyt katsomassa. Meni vähän pasmat siis sekaisin, mutta oikea komero löytyi kyllä.

Täältä jatkettiin seuraavaan komerotilaan, missä komerot olivat verkosta. Yksi maalihenkilö oli heti tilan oven takana olevassa komerossa, mutta sitä Myry ei hokannut, vaikka kävi tutkimassa oven takana. Sieltä Myry kipitti eteenpäin käytävää, törmäili vähän verkkoihin, mutta lopulta löysi oikean kohdan, tunki raollaan olevasta komeron ovesta sisään ja jatkoi hommia. Maalihenkilö oli komeron seinää vasten olevan irto-oven takana. Hieman jänskätti, kun Myry lähti tulemaan rullan kanssa suoraan kohti verkkoa, mutta onneksi koira huomasi korjata suuntansa kohti ovea…

Tämän jälkeen etsiminen jatkui, mutta nopeasti Myry teki löydön ja ilmaisi maalihenkilön ok. Varsin hyvä suoritus :) Etsittiin pimeässä otsalampun valossa, mutta pimeys ei juurikaan häirinnyt Myryä (paitsi vähän törmäili, mutta se ei Myryn toimintaa haitannut). Yhdessä kohdassa Myry tosin taantui ottamaan rullan suuhunsa mukana olleiden ihmisten luona, mutta jatkoi sitten ihan normaalisti, kun en moista yritystä huomioinut.

Viima pääsi vielä kertaalleen etsimään. Tällä kerralla asunnoissa oli kaksi henkilöä piilossa ja kellaritiloissa myös kaksi. Aloitettiin ylhäältä neljännestä kerroksesta. Kummastakaan asunnosta ei löytynyt mitään, joten jatkettiin kolmanteen. Siellä oli yhdessä asunnossa maalihenkilö yhden huoneen kaapissa (ovi hieman raollaan) piilossa. Tämä oli aika mielenkiintoinen, kun ne hajut tuntuivat menevän toisen huoneen seinälle, samoin parvekkeen ikkunaa Viima tutki tarkasti ja itse piilohuoneessa Viima tutki erittäin tarkasti piiloa vastakkaisen liukuoven jättämää rakoa :D Sieltä ei ainakaan ketään löytynyt. Jonkin aikaa Viima siinä työsti, mutta kekkasi sitten itse hetken päästä tutkia huonetta vähän tarkemmin ja tunki kaappiin. Ilmaisu ok.

Jatkettiin asuntojen läpikäyntiä. Seuraava kerros oli tyhjä, mutta seuraavaksi löytyi maalihenkilö asunnon keskellä olevasta vaatekomerosta (ovi hieman raollaan). Tätäkin Viima tarkensi aika paljon ja tutki komeroa vastakkaiset tilat aika tarkkaan ennen kuin hokasi kääntyä oikeaan suuntaan. Ilmaisu ok. Tämän jälkeen tarkistettiin vielä läpikäymättä ollut asunto ennen kuin jatkettiin alas kellaritiloihin.

Viima liikkui kellaritiloissa ihan kivasti, vaikka olikin pimeää. Piiloina olivat samat kaksi piiloa kuin oli Myrylläkin aiemmin ollut eli varastojen välissä olleessa tilassa nurkassa sekä sitten vikassa varastotilassa irto-oven takana. Tämä treeniosuus osoittautuikin haastavaksi. Ensimmäisenä Viima kävi työstämässä irto-oven takana olleen piilon. Piti hieman mennä Viiman perässä, kun vaikutti vähän jännittävältä. Viimakin vähän törmäili niihin verkkoseiniin ja muutenkin vähän kolisteli. Hyvin Viima lopulta kuitenkin paikallisti oikean komeron, meni raollaan olleesta ovesta sisään ja kävi kurkkaamassa irto-oven takaa. Sieltä löytyi maalihenkilö, mutta ilmaisu ei lähtenyt liikkeelle kovin varmasti, mutta tuli sieltä kuitenkin. Hieman siis jänskätti.

Keskitilassa ollutta sitten työstettiin varsin pitkään. Se oli jotenkin vaikea. Joko hajut eivät liikkuneet tai sitten Viimaa vain jänskätti niin paljon, ettei se halunnut mennä tutkimaan tarkemmin. Välillä palattiin takaisin päin, jotta Viima sai vähän avattua nenäänsä ja rentouduttua uudestaan, mutta ei vaan haju tarkentunut. Kovasti Viima meni ohi sinne komerotilaan tai sitten jatkoi toiselle puolelle käytävää, jonne siis oli ilmanvaihtoa ko. tilasta. Hieman Viima vähän kolisteli. Maalihenkilökin kolisteli jotain, mutta onneksi Viima oli silloin komerotilassa etsiskelemässä. Lopulta Viima rohkeni tutkia tuota välitilaa vähän tarkemmin, kun minäkin siellä olin nököttämässä. Viima kävi kurkkaamassa nurkkaa, löysi maalihenkilön, mutta ilmaisu ei vain alkanut. Lähinnä oli semmoista piippailun tapaista ääntelyä. Siinä hetken aikaa Viima peruutteli, kävi piilolla, peruutteli ja päästi sitten jonkin haukahduksen tapaisen äänen ja sai sitten palkkion maalihenkilöltä. Olipa haastavaa.

Tämä etsintä tehtiin pimeässä, mutta olin jättänyt tuohon viereiseen komerotilaan valot löydön jälkeen. Ehkä olisi pitänyt laittaa tähän tilaan myös valot päälle, jos paikka jotenkin jänskätti koiraa. Selkeästi kuitenkin koiran toiminta hiipui tuolla alhaalla sen jälkeen, kun se oli ekan löydön tehnyt. Jatkossa voikin miettiä, jos vastaavanlaista tulee kohdalle, että milloin osaa pistää pelin poikki ja päättää, että treeni loppuukin siihen. Mietitään, miten saadaan koira onnistumaan ja otetaan sitten uusiksi riittävästi kriteeriä laskemalla tms.  Mielenkiintoisia juttuja mietittäväksi. Mutta ensi kerralla voisi harjoitella ihan vain valoisassa semmoisia piiloja, jonne on jotenkin hankala päästä. Ja ottaa nämä hankalammat ensin, ja hauskat helpot sitten loppuun.

Huolimatta tuosta erikoisesta kellariepisodista Viiman toinen treeni meni mukavasti. Asunnoissa Viima teki tosi hyvää työtä ja kävi itsenäisesti päättäväisesti tutkimassa jokaisen huoneen jne.