Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

9.9.2009 Esineitä ja etsintää

Otettiin alkuun Viimalle pieni esineiden ilmaisuharjoitus eli kolme hajustettua vaatetta tiputettiin matkan varrelle ja sinne päähän jäi henkilö sitten vielä piiloon. Jälki oli siis ihan tuore, aika lyhkänen (esineiden etäisyys toisistaan ehkä jotain 10-20m), mutta pääpainona oli esineiden ilmaisu. Viima bongasi esineet hyvin matkalta, ilmaisi ne ihan ok, mutta paras (ja heti alkanut ilmaisu) oli toisella esineellä. Henkilön luokse päädyttiin vähän kiertäen eli haju oli näköjään liikkunut alaspäin.

Myrylle otettiin pari pientä etsimistä. Tarkoituksena oli harjoitella erikoisesti käyttäytyvän maalihenkilön ilmaisua. Ensimmäisellä henkilö lauleskeli ja toisella kouristeli pitkin pituuttaan. Molemmat ilmaisut ihan hyvät. Näytöt menivät oikein vauhdikkaasti. Ekalla koira sai tehdä etsimistyötä vähän pidempään, mutta toisella sillä oli jo selkeä haju jo kauempaa, joten tehtäväkseni jäi lopulta odotella, että koira saapuu rullan kanssa. Ekan löydön jälkeen otin Myrylle paikallamakuuta metsässä, ei ongelmia.

Otettiin vielä Viimalle kytkettynä etsiminen siten, että päästin koiran irti, kun sillä oli haju. Meni oikeastaan ihan kivasti. Ei turhia hötkyillyt, ja meni sitten varmasti, vaikka joutuikin ilmaisemaan jonkun tovin epämääräisesti käyttäytyvää maalihenkilöä (heilutteli makuullaan käsiään, ja vahingossa moksautti koiraa, mutta se ei häirinnyt ilmaisua). Sitten jatkettiin vielä metsän läpi ja käytiin ilmaisemassa sinne jätetty vaatekappale. Hyvin Viima tarkensi ja aloitti heti ilmaisun :)