Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

9.-11.10.2015 Pojat UPK:n syysleirillä Veikkolassa

Pojat majoituksessa.
Pojat majoituksessa.

Osallistuin molempien poikien kanssa peko-yhdistyksemme leirille, joka pidettiin Veikkolassa Kirkkonummella. Majoituspaikaksi olimme saaneet Tullin koirakoulun, missä olikin oikein hyvät tilat järjestää ruokailut sekä majoittua. Meillä oli luksusta, sillä saimme oman huoneen, jossa koirille oli jo valmiiksi tarjolla iso häkki. En sitten tiedä, miten pojat siellä nukkuivat, mutta olipahan tarjolla.

Perjantain ohjelmisto oli kevyempi, sillä se oli teoriapainoitteinen. Ensin saimme kuulla tullin koirakoulun historiasta ja paikasta, minkä jälkeen oli vuorossa luento hajuerottelusta. Luennon myötä vahvistui taas se käsitys, että esimerkiksi häiriöhajuja olisi hyvä ja helppo treenata juurikin purkkiradalla. Ja ylipäänsä kaikkia muitakin hajuja, siis ihan erilaisten ihmisten hajuja. Josko tästä nyt innostuisi taas asiasta, ja tekisi asialle jotain?

Lauantain aikataulu oli pakattu aika tiiviiksi paketiksi, sillä se sisälsi yhteensä kolmet treenit maastossa sekä sitten myös leirikisan. Treenien väliin oli sitten vielä mahdutettu ruokailut. Onneksi meillä oli ruoasta vastaava henkilö matkassa mukana, joten me leireilijät saimme ihan rauhassa keskittyä koirien treenaamiseen.

Näkymää piilosta 1 (treenipaikka A).
Näkymää piilosta 1 (treenipaikka A).

Meillä oli varsin kiva ryhmä, ja treenit sujuivat varsin jouhevasti ja pysyimme myös hyvin aikataulussa. Parin tunnin treenit olivat meille ihan sopivan mittaiset, ja ehdimme ihan rauhassa käydä treenipalautteetkin läpi. Onneksi treenipaikat olivat lähellä majoituspaikkaa, joten siirtymisiinkään ei mennyt ihan liikaa aikaa.

Ekassa treenipaikassa oli oikein kivaa metsämaastoa. Kerolle otin ihan vain kaksi maalihenkilöä, joista ensimmäinen oli Kerolle täysin uusi tyyppi. Mutta eipä siinä ilmaisussa ollut mitään ongelmaa! Kero ei jäänyt edes nuuhkimaan tms eikä osittainen pressukaan häirinnyt. Hyvä hyvä :) Toinen piilo meni myös hyvin, vaikkakin maalihenkilö oli hyvin naamioitunut tiheän kuusikon keskelle.

Kero piilolla. Kuva: Ismo Mannila.
Kero piilolla.
Kuva: Ismo Mannila.

Toinen treenipaikkamme oli maastoltaan erilaista kuin mihin olemme normaalisti tottuneet. Kalliota löytyi, samoin kallionkolosia jne eli tässä treenipaikassa olikin sitten hyvä harjoitella juurikin tämän tyyppisiä piiloja. Kerolla oli nyt kolme maalihenkilöä. Eka piilo oli ison kiven takana olevassa kuopassa, toinen piilo oli kallioseinämän ja sen yläpuolella olevan kuusen tarjoamassa kivassa piilossa ja kolmas oli sitten vähän ylempänä kallion päällä olevassa paikassa. Olisiko jo vähän turnausväsymys painanut (jo tässä vaiheessa?), kun hajut näistä kaikista piiloista saatiin aika läheltä eli ilmaisumatkat olivat aika lyhyet ja ilmaisutkin alkoivat vähän viiveellä (vikalla Kero jäi hyväksi toviksi nuuhkimaan maalihenkilön alustaa).

Näkymää piilosta 2 (treenipaikka B).
Näkymää piilosta 2 (treenipaikka B).

Kolmas treenipaikkamme sijoittui lammen ympäristöön. Niinpä ideana olikin sitten hyödyntää lammenrannan mahdollistamia piiloja. Kerolle otin vain kaksi piiloa, joista ensimmäinen oli lähellä rantaa kaislikossa. Siinä lähellä oli vanha piilo, mutta tarkoituksella halusin uuden jostain siitä läheltä. Toinen piilo oli sitten vähän kauempana, mutta myös lähellä vedenrajaa. Yllätyksenä maalihenkilöille päätin sitten ottaa Myryn treeniin mukaan. Iloisesti pojat lähtivätkin etsimään, ja kun ekasta piilosta kantautui hajua, niin kilpaahan pojat sinne lähtivät työstämään, että mistä se haju oikeasti tulee. Hienosti molemmat pojat tulivat omassa tahdissaan ilmaisemaan (Kero oli jo näytöllä, kun Myry tuli rullan kanssa vastaan, heh).

Näkymää piilosta 3 (treenipaikka C).
Näkymää piilosta 3 (treenipaikka C).

Toista piiloa saatiin etsiä hetkinen, sillä ei se haju sitten tullutkaan niin pitkälle kuin olin olettanut. Ja lopulta Kerokin sai hajun maalihenkilöstä vasta ihan siinä kohdalla, kun oli polkua pitkin taivaltamassa. Ja kun Kero meni maalihenkilön luokse, niin vähän oli, että pitääkö tätä ilmaista. Mutta ilmaisi sitten, kun huomasi Myryn hokaavan, että löytö on tehty.

Lauantain aktiviteetit kruunasi leirikisa, joka pidettiinkin sisällä. Tehtävä olikin aika hauska: ohjaaja etsii huoneesta kaksi keksiä ja koira etsii vastaavasti kolme nakinpalasta. Suunnitelmani oli seuraava: koska Kero ei ole nakkien perään, otan koirakseni ahmatti-Myryn, sillä se ainakin syö ne nakit. Lisäksi päätin lahjoja kisan tuomareita suklaalevyllä.

Myry leirikisassa. Kuva: Ismo Mannila.
Myry leirikisassa.
Kuva: Ismo Mannila.

Kisa oli aika hauska, vaikkakin meillä Myryn kanssa menikin vähän turhan pitkään. Myry kyllä löysi ekan nakinpalasen aika nopsaan, mutta sitten minä olin nopeampi ja löysin kadoksissa olleet keksit ja ehdin mussutella ne varsin rauhassa ennen kuin loput nakit oli löydetty. Itse asiassa löysin ne itse, joten jouduin vähän vinkkailemaan Myrylle oikeata suuntaa. Olipa haastavaa vanhukselle, mutta löytyivät ne nakit lopulta ja koira oli ilmeisen tyytyväinen suoritukseensa. Lopputuloksissa ei sitten päästy kärkisijoille lahjonnasta huolimatta. Muut vain olivat meitä puolet nopeampia joka tapauksessa :D

Sunnuntain ohjelmiston kuului aamupäivästä ryhmätyö etsintäsuunnitelman tekemisestä sekä sen jälkeen kokeenomaiset treenit. Keron kanssa osallistuttiin kokeenomaiseen treeniin, joka me suoritettiin toisena koirakkona. Alue oli kivaa kallioista maastoa (osa oli samaa, missä edellisenä päivänä treenattiin, tosin ei Keron kanssa), ja rajat sikäli selkeät (pohjois- ja itärajana oli hiekkatie. Toisaalta tuo rajana ollut tie toi omat haasteensa, koska autot olivat tuolla tiellä ja toisaalta myös ne koirakot, jotka tekivät ilmaisua tien toisella puolella tai odottelivat omaa vuoroaan kokeenomaiseen.

11.10.2015 Kokeenomainen treeni
11.10.2015 Kokeenomainen treeni

Tein etsintäsuunnitelman sen mukaan, missä oli aloituspiste ja mistä päin tuuli. Lisäksi maaston muoto (kallio) ja  läheinen tie vaikuttivat siihen osittain. Aloituspiste oli alueen kaakkoiskulma. Siitä oli tarkoitus edetä etelärajaa pitkin seuraavaan kulmaan ja halkaista kulmasta kohti koilliskulmaa ja siitä sitten pohjoisraja. Tällä tavalla uskoin, että maalihenkilöt napsittaisiin.

Aloitus meni suunnitelman mukaisesti, mutta kun Kero irtosi heti syvemmälle, niin pitihän sen perään sitten lähteä ja katsoa, että mitä sitten tapahtuisi. Eka maalihenkilö löytyi kiven päältä istumasta (3min aloituksesta). Kerolla oli jotain vaikeuksia saada rulla suuhunsa, mutta muuten ilmaisu ok.

Ekalla piilolla mietin etsintäsuunnitelmaan palaamista, mutta päätinkin sitten, että yhtä hyvin voidaan halkaista alue jo tästä ja palata sitten lopussa tarkistamaan tuo käymättä jäänyt alue. Lähdettiin siis kohti koilliskulmaa ja siellä suunnalla Kero löysi kallionreunaman alta pressuutuneen maalihenkilön makaamasta (7min).

Jatkettiin suunnitelman mukaisesti pohjoisrajan tsekkaus, ja sitten lähdettiin kohti etelää. Käytiin sitten myös itäpuolella, mentiin eteläänkin, käytiin lähellä ekaa piiloa, mutta mitään ei löytynyt. Sitten loppui aikakin, joten täsmäiskulla lähdettiin sinne suuntaan, missä maalihenkilö majaili. Lopulta Kero sai hajun ihan läheltä (24min). Maalihenkilö makoili kallioseinämän vieressä varsin hyvässä piilossa.

Olipas siis haastavaa. Ja jossiteltavaksi jää, olisiko Kero saanut hajun, jos olisimme palanneet etsintäsuunnitelmaan alussa? Menimme kuitenkin kohtuu läheltä aiemmin, kun kävimme siellä lounaiskulmassa kiertämässä. Hyvä treeni kuitenkin. Ja Kero kuitenkin liikkui ihan mukavasti, irtoili välillä, mutta tuli kutsusta takaisin. Toisaalta taas liikkui vähän turhan rauhallisesti (kallion päällä).

Mutta yhtä kaikki, oli oikein mukava leiri ja paljon hyviä treenejä. Koiratkin sopeutuivat oikein kivasti uuteen majoituspaikkaan, ja jaksoivat hyvin loppuun saakka. Ensi vuonna sitten uudestaan!

Ajatus aiheesta “9.-11.10.2015 Pojat UPK:n syysleirillä Veikkolassa”

Kommentointi on suljettu.