Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

8.8.2010 Lapsietsintää osa 2

Treenattiin tänään aamupäivällä Nurmijärvellä hiekkakuopilla (tai oikeastaan siinä vieressä olevassa metsässä). Tälläkin kerralla paikalla oli lapsia, joten niitähän sitten tuli piiloihin pistettyä sekä Myrylle että Viimalle :)

Ensin treenasi Myry. Perjantain treenin perusteella otettiin kukin lapsi yksitellen ja helppoon paikkaan eli tehtiin ihan vain perusilmaisutreeniä. Ensimmäisenä oli porukan vanhin, joka oli piilossa hiekkatien penkereellä. Myry meni sinne ihan hyvin, mutta jäi mutustelemaan heinää. Sen jälkeen se lähti sieltä pois ilman rullaa ja kävi vähän kiertelemässä muualla. Myry taisi vielä kerran käydä tytön luona syömässä heinää, kunnes tuli sitten luokseni, jolloin lähetin uudestaan piilolle. Tällä kerralla rullakin lopulta löytyi ja se tuotiin perille asti, joten näytöllekin päästiin. Annoin namipurkin tytölle, joka sitten antoi sen sitten Myrylle.

Seuraavaksi oli sitten joukon nuorin tyttö piilossa puiden katveessa metsään päin menevällä metsätiellä. Tämän Myry hoiti selkeästi epäröimättä eli meni suoraan tytön luokse ja otti rullan. Kuten edelliselläkin, annoin namipurkin tytölle, joka sai sitten antaa sen Myrylle.

Kolmantena oli piilossa poika, joka edempänä metsätien vieressä metsän puolella piilossa. Myry lähti vauhdilla, pojan kohdalla vilkaisi poikaan päin, meni muutaman metrin ohi, mutta kääntyi sitten takaisin ja meni pojan luokse. Ilmaisu hoitui ongelmitta. Annoin edelleen namipurkin pojalle, joka sitten sai palkata Myryn. Treenin päätteeksi kaksi viimeisintä lasta saivat sitten leikkiä vetoleikkiä Myryn kanssa. Ihan kivasti Myry intoutui vetämään, joten nyt tuli varmasti roppakaupalla hyviä kokemuksia lapsista eli kannattaa siis löytää nekin ;)

Viimalle laitettiin kaksi lasta valmiiksi piiloon. Ensimmäisenä oli nuorin (joka viimeksi oli Viimalle se haastavin). Ei mitään ongelmia vaan Viima juoksi vauhdilla piilolle ja aloitti ilmaisun heti. Tyttö sai antaa Viimalle namipurkin. Sitten jatkettiin matkaa metsätietä pitkin ja matkan varrelta löytyikin poika piilosta. Ilmaisu alkoi heti, ja poika sai palkata Viiman. Tällä välin porukan vanhin oli saanut mennä piiloon vähän metsätietä eteenpäin. Tämäkin sujui Viimalta oikein hyvin, ja kuten aiemmillakin kerroilla, annoin tytön palkata Viiman. Bonuksena Viima sai sitten vielä piippalelun, jota lapset sille hieman heittelivät.