Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

8.12.2011 Lumiset treenit

Edellisissä treeneissä satoi vettä… Nyt lähtiessä satoi kyllä vettä, matkan varrella muuttui rännäksi, mutta paikan päällä ei sitten satanut mitään. Sen sijaan maassa oli sentti pari lunta eli ekat lumitreenit oli siis luvassa tälle talvelle.

Myrylle tehtiin vähän samantyyppinen harjoitus kuin viimeksi Viimalle. Eli yksi tyyppi oli mennyt liikennemerkin ympärillä olevan betonirenkaan sisään ja toinen lähti sitten metsän puolelle n. 50m päähän. Kolmas tyyppi meni sitten peruspiiloon, kun olimme tokan näytöllä.

Ekalle mentäessä tuli koiria vastaan, joten odotettiin, että menivät ohi. Sitten jatkettiin. Ei ongelmia. Renkaasta mentiin vähän ohi, mutta sitten Myry kääntyi ja meni renkaan luokse ja kiersi sitä ympäri muutamaan kertaan ennen kuin nousi rengasta vasten. Sen jälkeen nappasi rullan. Ilmaisu muutenkin ok.

Sitten jatkettiin tien reunaa metsän puolelta, mutta mentiin jäljestä ohi. Myry kyllä lähti suoraan metsän puolelle, kun oltiin menty ohi parisen metriä eli ilmeisesti nappasi jäljen hajun. Irtosi kyllä hyvin ja tuli sitten rullan kanssa takaisin.  Kolmannella irtosi myös ihan mukavasti. Ilmaisut myös passelit.

Viimalle otettiin myös hauska treeni. Ehkä vähän liiankin intoa nostattava. Näitä on ollut nyt viime aikoina ehkä vähän liiankin usein eli pitäisi päästä tekemään myös sitä rauhallista duuniakin. Viimalla oli kaksi liikennemerkkitörppöä, joista ensimmäinen oli jo lähempänä, ja toinen oli sitten siellä, missä oli Myryllekin ollut, mutta eri. Molemmat törpöt Viima nappasi, kun oli mennyt vähän ohi ja varsin itsevarmasti meni haukkumaan (ei noussut kumpaakaan vasten). Kolmas tyyppi oli hiekkakasan päälle ja matkalla sinne Viima tarkisti myös Myryn törpön, mutta antoi sen olla, kun ei siellä tuoretta hajua ollut. Hiekkakuoppapiilon ilmaisi myös varmasti.

Niin, siitä innosta… Kun mentiin ekalta törpöltä tokalla, niin koira oli niin fiilareissa, että taisi haukkua lähes koko matkan (mentiin siis kytkettynä). Tokan törpön jälkeen päästin vapaaksi ja aika innokkaasti kyllä jatkoi etsimistä. Ja treenin jälkeenkin Viima oli niin täpöllä mukana ja toi lelua meikäläiselle oikein innokkaasti vedettäväksi :)