Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

8.10.2010 Pimeässä etsintää

Treenattiin Klaukkalassa, missä meille oli suunniteltu pari aluetta läpikäytäviksi. Ensin Myry pääsi tekemään omaa aluettaan, joka vastasi kooltaan n. loppukoealuetta. Alueelle pääsemiseksi piti hieman suunnistaa, mutta lopulta oikea aloituskohta löytyi.

Myry teki alkuun vähän hitaanlaisesti töitä. Se kyllä irtosi ihan hyvin, ja yhdessä vaiheessa se sitten tuli rullan kanssa takaisin. Näytölle tosin lähdettiin ihan eri suuntaan ja siinä vaiheessa aloinkin aavistella, että mitähän tämä meinaa. Sitten Myry meni maahan makaamaan (näyttö) keskelle ei mitään. Kummallista. Varmistin vielä piilossa olleilta, oliko Myry käynyt. Ei ollut. Valeilmaisu siis. Ensimmäinen kerta. Jäi hieman outo fiilis tästä.

Niinpä palattiin takaisin päin ja lähdettiin vielä sinne suuntaan, mistä Myry oli käynyt rullan nappaamassa. Tässä vaiheessa Myry oli aika nihkeästi liikkeellä, mutta sitten se sai hajun ja koiran vauhti kasvoi huimasti. Hetken työskenneltyään Myry tarkensi oikein ja tuli rullan kanssa takaisin. Maalihenkilö oli pienen kiven päällä eikä ilmaisussa ollut mitään ongelmaa. Aiemmin Myry oli kyllä käynyt lähellä (äänet kuuluneet), mutta ei niin lähellä, että koira olisi ollut näköpiirissä. Mitä lie sitten ilmaissut ekalla kerralla, hajua, jotain esinettä, lintua (sieltä suunnalta lähti myöhemmin aika ryminällä joku lintu)?

Tämän jälkeen palattiin takaisin suunnitelmaan ja edettiin aluetta kohti linjaa. Kuljettiin linjaa jonkin matkaa, kunnes poikettiin syvemmälle ja aika nopeasti Myry sitten irtaantui ja siinä sitten hetki odoteltiin, kunnes Myry tuli rulla suussa.  Houkuttimena maalihenkilö oli jättänyt maastoon avonaisen lihasuikalerasian, jonka läheltä Myry oli mennyt, mutta ei ollut ottanut (aika ihme!) vaan tullut mieluummin maalihenkilölle hakemaan rullan.

Ekan oikean löydön jälkeen Myry työskenteli ihan kivasti. Yhteensä aikaa alueella meni reilut 40 minuuttia, vaikka alueesta jäikin n. puolet käymättä.

Viimalle alueena oli kallionnyppylä. Pienennettiin aluetta vielä hieman. Ensimmäinen piilo olikin jo heti alussa. Maalihenkilö oli kiivennyt maston korokkeelle. Viima ei tätä heti tarkentanut vaan alkoi ilmaista kunnolla maston takana hieman korkeammalla olevaa kuusikkoa. Viima oli aika varma, että siellä puussa on joku, mutta parin tarkistuksen jälkeen päätti sitten liikkua hieman ja bongasi maston korokkeen. Kuono nousi, ja yllätys oli suuri, kun siellä olikin henkilö seisomassa! Haukku irtosi. Tästä näki aika hyvin, miten korkealla olevan ihmisen haju kantautui toiseen kohtaan varsin voimakkaana.

Tämän jälkeen lähdettiin suunnitelman mukaisesti etenemään, mutta ei mennyt kuin hetki, kun Viima oli tekemässä hommia. Sitten kuului muutama yksittäinen haukahdus (haju) ennen kuin kunnon ilmaisu alkoi maalihenkilön luona. Tämä olikin sitten aika nopea harjoitus, mutta ihan hyvä niin :)

2 ajatuksia aiheesta “8.10.2010 Pimeässä etsintää”

Kommentointi on suljettu.