Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

8.1.2011 Viiman ohjauskurssi

Lauantaina jatkettiin sitten Oiva Agilityn Agilityohjaus 1 -kurssilla. Tämä oli kurssin ensimmäinen kerta, mutta samoilla rutiineilla mentiin kuin edelliselläkin kurssilla eli paikalla oli kolme koiraa ja suoriteltiin tehtäviä vuorotellen. Vuoroa odoteltiin sitten nätisti häkissä.

Tällä kerralla oli kolme harjoitusta: linjan hakeminen, valssi ja olkapäälläveto. Näissä kaikissa siis mukana hyppyeste (ponnarilla tosin).

Tuota linjan hakemista olin edellisenä iltana jo yrittänyt tehtä, mutta koiran katseen kohdistaminen esteeseen oli haastavaa. Niinpä näissä treeneissä otettiinkin vähän houkuttelua peliin puhtaan sheippaamisen sijaan. Koira istumaan esteen taakse ja itse pysyn vierellä. Kouluttaja oli toisella puolella ja laittoi ison lelun esteen taakse. Palkkasin Viima aina, kun se katsoi lelua kohti (eikä minuun) ja myös vapautin, kun katsoi lelua. Tähän saatiin ihan hyvä rytmi eli kaksi palkkausta ja vapautusta tuntui olevan se paras vaihtoehto onnistuneen treenin kannalta. Jatketaan kotosalla näitä istumisharjoituksia ja lelun tuijottamista :)

Valssit menivät kohtuu ok, mutta koiran vauhti hiipui siinä vaiheessa, kun tehtiin valssi oikealle. Ehkä namipalkka ei tähän harjoitukseen ollut sopivin valinta.

Olkapäällävetoharjoitus tehtiin siten, että mentiin lentävällä lähdöllä kohti estettä ja kun koira suoritti sen tehtiin tämä olkapäälläveto eli käännös takaisinpäin (180 astetta). Käytin tässä piipparipalloa palkkiona, joten saatiin suoritukseen edes vähän yritystä. Sekin tuli huomattua, että jos vetää liian aikaisin, niin koira seuraa kyllä perässä, mutta este jää suorittamatta.