Tänään oli vuorossa UPK:n kuukausittainen treenikatselmointi.
Tällä kerralla treenin teemana oli suunnistusta ja kohde-etsintää. Myry sai tällä kerralla olla etsimässä. Maalihenkilö oli suunnistanut piiloon ja sitten oli meidän vuoro (minä+suunnistaja, tosin suunnistin siinä itsekin samalla) löytää karttaan merkittyyn kohteeseen (kallionnyppylä) ja suorittaa vasta siellä etsintää (koira sekä me ihmiset) 50m suuntaansa.
Otimme lähtöpaikasta suunnan kohti kohdetta ja lähdimme etenemään. Kartan mukaan matkaa oli 400m. Kuljettuamme tovin epäilimme, josko olisimme jo lähellä kohdetta ja päästin Myryn etsimään. Jonkin verran Myry vaikutti siltä, että sillä olisi saattanut olla jotain hajua ja kävi pienet kierrokset, mutta tuli luokse kulkemaan meidän mukana. Siinä paikalla ei kyllä ollut kallionnyppylää, joten jatkoimme suunnalla eteenpäin, kunnes lopulta päädyimme kalliolle. Tämän sen kohteen täytyi siis olla!
Niinpä aloitimme sitten kunnon etsinnän kiertämällä kalliota jne. Sitten etenimme vielä eteenpäin ja pääsimme toiselle kalliolle. Kohteen vieressä ei tosin ollut kalliota, mutta tulkitsin siinä lähellä olevan korkeuskäyrän ko. kallioksi.. Ja koska näimme rakennuksia siinä lähistöllä, niin epäilyksiä ei ollut. Kohteen lähellä (200m) pitikin olla pari rakennusta. Kiersimme sitten tämän toisenkin kallion, palasimme takaisin aiemmalle, etsimme vielä vähän syvempääkin ja kiersimme kallion uudestaan. Mitään ei löytynyt eikä Myrykään tuntunut olevan kiinnostunut vaan kuljeskeli siinä lähelläni.
Sitten keksimme huomata, että talojen takaa näkyy peltoja ja niitä ei pitäisi näkyä kohdekallion luota. Karttaa tarkemmin katsoen tulikin sitten huomattua, että olimme menneet ohi kohdekalliosta ja olimme etsineet edempänä olleet kaksi kalliota ja taloja oli paljon enemmän ja ne olivat lähempänäkin (50-100m) ja tosiaan peltojakin oli. Olimme siis tahkonneet väärää paikkaa kivan tovin… Niinpä lähdimme sitten takaisin päin ja Myry selvästi piristyi. Kuljettuamme 200m löydettiin kallionnyppylä ja samantien Myry tulikin sitten rullan kanssa luokseni :)
Autoilta lähtöhetkestä maalihenkilön löytöön meni n. 45 minuuttia, joten Myry sai kerrankin tehdä pidempään työtä ennen kuin löytö tuli. Kyllä tuo suunnistus on sitten hankalaa välillä. Tulee tehtyä niin typeriä virheitä mm. matkan arvioimisessa ja omissa pakko-olettamuksissaan, jolloin ei huomaa ympäristön erilaisuutta verrattuna karttaan jne.
Viimalle oli sitten vuorossa ’jotain kivaa’ -treeni eli Viima pääsi hieman viilettämään hiekkakuopille. Ensimmäisen piilon paikallistaminen oli hankalaa ja Viima haukuskeli siellä sun täällä. Maalihenkilö oli puskien kätkössä rinteen alapäässä, mutta haju tuntui menevän ylös vierekkäiselle rinteelle. Sinne Viima kovasti halusi ja sillä meni hetki ennen kuin keksi, miten päästä ylös todetakseen, ettei siellä mitään ollutkaan.
Toinen oli sitten maantasalla puupinojen takana. Senkin työstäminen kesti hetken ja hetki meni myös siihen, että Viima keksi kiertää puupinon ennen kuin pääsi suoraan kontaktiin maalihenkilön kanssa. Viima aloitti ilmaisunsa jo siinä puupinon luona.
