Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

6.4.2011 Pientä etsiskelyä

Treenailtiin taas Keimolassa.

Viima sai aluksi käydä ilmaisemassa kolme esinettä. Ensimmäisen esineen Viima huomasi, mutta jätti ensin ilmaisematta (kävi puskassa). Koska matka ei jatkunut, Viima kävi ilmaisemassa esineen. Jatkettiin matkaa, Viima nappasi jäljen, jäljesti hyvin ja ilmaisi seuraavat pari esinettä jo paljon paremmin.

Tämän jälkeen mentiin ilmaisemaan pari ihmistä. Ensimmäinen oli sellainen, joka lähti liikkumaan, kun Viima alkoi ilmaista. Tämä sujuikin tiettyyn pisteeseen ihan hyvin. Viima aloitti ilmaisun ja jatkoi sitä, vaikka henkilö lähti liikkeelle. Viima myös seurasi hieman mukana. Sitten Viima lopetti ja näytti siltä, että olkoon (ehkä maalihenkilön huomioimattomuus koiraa kohtaan oli liikaa tässä kohtaa). Meinasi lähteä piilolta jälkeä ajamaan (toiseen piiloon oli menty tätä kautta), mutta sain pysäytettyä. Mentiin sitten yhdessä uudestaan lähemmäksi ja Viima aloitti sitten taas ilmaisuhaukun. Toiselle piilolle Viima sitten jäljesti eikä ilmaisussa ollut mitään ongelmia.

Myrylle otettiin pari ”helppoa” piiloa siinä puukasojen luona. Ensimmäinen meni peltien alle ja toinen alueen toiselle puolelle puukasojen taakse. Lähdettiin kiertämään siten, että peltipiilo olisi ollut tarkoitus ottaa ensimmäisenä. Ilmeisesti tuuliolot olivat sitten sellaiset, että parempi haju tulikin kauempaa ja sinne se Myry sitten porhalsikin aika vauhdilla. Ilmaisu ok. Sitten palattiin takaisin ja Myry saikin työstää tuota piiloa varsin pitkään. Haju sillä oli, mutta sen tarkentaminen oli haastavaa. Välillä oltiin ihan siinä piilon vieressä, välillä taas haettiin vähän kauempaa. Lopulta sitten tärppäsi ja Myry kävi tutkimass peltipiilon kolosista ja siellähän se maalihenkilö oli. Ilmaisu ok. Aika tyytyväinen olin tuosta työskentelystä, sillä Myry jaksoi hyvin päättäväisesti työstää hommansa loppuun asti itsenäisesti.