Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

6.3.2013 Nenänkäyttötreeniä

Keskiviikkona ohjelmistossa tuplatreenit!

Ensin Kerolle neljä toistoa metikön puolella. Maasto oli sama kuin viikko sitten, mutta sillä erotuksella, että nyt polku oli peittynyt lumeen. Maalihenkilöt olivat Kerolle uusia (mutta tutustui heihin ennen treeniä). Ideana oli, että yksitellen mennään ”polun” vasemmalle puolelle (tuulee sieltä suunnalta) piiloon sopivin välimatkoin ja sitten syötellään nätisti käyttäytyvälle Kerolle ilta-ateriaa.

Tämä sujui varsin kivasti. Toki Kero seurasi jälkiä, mutta kahdella vikalla joutui tekemään jo vähän tarkentamisduunia, kun se jälki loppuikin ihan seinään (polun reuna oli sen verran korkea, ettei sivuun johtavaa jälkeä enää näkynytkään pennun silmien tasolla). Mutta hyvin Kero henkilöiden luoksi löysi, käyttäytyi fiksusti ja sain ruokansa. Hieno homma :)

Myrykin pääsi vielä treenamaan juuri parahiksi todella mälsän sään aikoihin. Lunta tuiskusi, tuuli kovasti ja muutenkin läheisen raksa-alueen styroksilevyt melkein lentelivät. Myrylle oli kaksi piiloa hallin toisen päädyn lumikinosten takana. Molemmilta oikein hyvät, innokkaat ja vauhdikkaat ilmaisut, joten oli hyvä motskutreeni koiralle :)