Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

5.8.2010 Pimeän treenit

Tällä kerralla meillä oli pimeän treenit Vihtijärvellä Rokokallion maastoissa. Parille koiralle (toinen Myry) oli suunniteltu etukäteen koemainen treeni. Myrylle siis oli luvassa loppukokeen kokoinen alue ja se oli tarkoitus suorittaa kokeenomaisesti.

Ennen kuin tuli täysin pimeää, otettiin koirille luoksepäästävyydet. Nämä menivät ok, tosin Myry oli vähän turhan innokas, kun sitä tultiin kopeloimaan. Näitä voisi tässä viikon sisään harjoitellakin.

Sillä aikaa, kun toinen koira kävi läpi omaa aluettaan, niin otettiin Viimalle yksi maalihenkilö etsittäväksi. Olipa koiralla intoa, mutta kyllä se henkilö lopulta löytyi. On se kyllä ihan erilaista mennä itsekin siellä pimeässä metsässä ja yrittää tarkkailla, missä se koira liikkuu. Viima oli onneksi ihan hyvin lähistöllä koko ajan ja tuli käymään luona jne.

Sitten päästiinkin Myryn kanssa hommiin. Ensin otettiin seuraamispätkä ja paikallaolo alueelle vievällä hiekkatiellä. Näissä ei mitään ongelmia. Seuraaminen sujui oikein kivasti, samoin paikallamakuussa Myry pysyi rauhallisena aloillaan koko sen kolme minuuttia, kun itse olin vähän kauempana kertomassa etsintäsuunnitelmasta.

Ei pahemmin tuullut, joten ajattelin kiertää alueen siten, että mentäisiin itärajana olevaa hiekkatietä pitkin ensin, sitten eteläraja, polkuna oleva länsiraja ja lopulta pohjoisrajana oleva oja. Kovin pitkään ei ehditty tietä pitkin mennä, kun Myry sai hajun jostain kaukaa ja tuli sitten lopulta rullan kanssa takaisin. Mentiin hurjaa vauhtia näytölle. Hieman ennen varsinaista piiloa Myry meni vauhdilla maahan, ja ihmettelin siinä hetken, että eihän tässä mitään näy ja äännähdin siinä jotain ääneen ja koira ampaisi vauhdilla eteenpäin ja hyppäsi puun takana olevalle kivelle. Siellä oli se henkilö. Tässä vaiheessa tein suunnitelmaan muutoksen, koska olimme aika lähellä luoteispäätyä ja päätin, että kierretäänkin alue toiseen suuntaan ja palataan myöhemmin katsomaan tuo käymättä jäänyt osa pohjoispäätyä (oja).

Taivallettiin polkua pitkin, Myry meni siellä metsän puolella. Välillä irtosi enemmän, välillä tuli taas lähemmäksi ja välillä vähän alueen ulkopuolellekin. Sitten jossain vaiheessa Myry irtosi taas enemmän ja jonkin ajan päästä tuli rullan kanssa takaisin. Olin juuri hankalassa paikassa (kaatunut risukkoinen puu), joten fiksuna menin vastaan hieman avustamaan koiraa. Myry taisi tästä hieman hämmentyä, kun oli jo lähdössä takaisin piilolle rullan kanssa. Noh, ei tippunut rulla kuitenkaan ja näytölle mentiin sitten taas vauhdilla. Siellähän se henkilö sitten seisoi avonaisella kalliolla :)

Tämän jälkeen palattiin takaisin samaiselle polulle ja jatkettiin rajoja pitkin. Eteläpääty oli sitten suomaista maastoa paikoitellen ja siellä Myry ei pahemmin irronnut syvemmälle alueelle vaan kulki mieluummin joukon mukana. Siinä vieressä oli pieni lampikin, mistä Myry kävi hieman vettä juomassa. Ennen rajan loppua Myry näytti saavan jotain hajua ja irtosi kallioille päin, mutta ei sitten tullutkaan rullan kanssa takaisin. Jatkettiin sitten matkaa ja päädyttiin itärajana olevalle hiekkatielle. Myry olisi halunnut kulkea mieluummin tietä pitkin kuin mennä takaisin metsän puolelle, mutta meni se sinne sitten kuitenkin. Noin puolessa välissä Myry sitten ampaisi syvemmälle metsään ja hetken päästä tulikin sitten rullan kanssa takaisin. Maalihenkilö oli istuskelemassa siellä alueen keskivaiheilla kalliolla. Todennäköisesti koiralla oli ollut vähän hajua tästä, kun hieman aiemmin oli tehnyt pienen kierroksen siellä suolla rämpimisen ohessa.

Yhteensä aikaa meni sellainen puoli tuntia. Alue tuli aika hyvin kuitenkin käytyä läpi. Ainoastaan se pohjoisrajana ollut oja jäi käymättä, samoin etelärajaa olisi voinut käydä vielä vähän syvemmin. Muuten koira kyllä liikkui ihan kivasti ja teki hyvin töitä. Olin varautunut tällä kerralla pienellä juomapullolla (yksi näistä juoksijoille tarkoitetuista minipulloista, jotka voi ottaa mukaan lenkille) ja oli ihan hyvä ratkaisu. Hyvää oli myös se, että Myry toi rullan hyvin loppuun asti, vaikka ilmaisikin kaikki piilot aika kaukaa (50-100m). Läähätys oli aika kuuluva, kun koira tuli rullan kanssa, mutta hyvin rulla kuitenkin suussa pysyi :)

Hyvä treeni siis! Kiitoksia kaikille UPK:laisille, jotka tämän treenin järkkäsivät :)