Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

5.5.2012 Taitoja tarkistuttamassa

Käytiin Tuusulassa tekemässä hukkareissu Viiman kanssa taidontarkistuksen merkeissä. Kokeen järjesti UPK, testaajana virallisesti oli John Wedde, mutta mukana oli myös testaajaharjoittelijoita, joista Santeri Saarikko toimi meille ns. testaajana.

Luoksepäästävyysosio oli pitkä kaikkine puheineen ja odotteluineen. Alkuun Viima malttoi olla ihan hissukseen, mutta kypsyi sitten ja haukahteli helposti. Siitä tuli varoitus, että koiran pitäisi olla hiljaa. Hyvä alku siis.

Oltiin porukan viimeisenä. Alueelle mentäessä tehtiin seuraamisosio (meni ok) ja sitten paikallaolo. Viima oli hiljaa ja rauhallisena, kerran nousi istumaan, mutta meni maahan uudesta vihjeestä. Sitten mentiin alueen laidalle. Tässä vaiheessa tuli muutama haukahdus, mistä edelleen huomautettiin. Tuli vähän kiire lähteä, ettei nyt tässä vaiheessa hylättäisi, ja muutin etsintäsuunnitelmaa, koska tuuliolosuhteet olivatkin siinä kohdin vähän erilaiset. Ei ehkä olisi pitänyt muuttaa, tai olisi pitänyt tehdä toisenlainen suunnitelma.

Kierrettiin alue ympäri eikä löydetty mitään (todella tyhmää ajantuhlausta). Sitten lähdettiin halkaisemaan aluetta. Nostettiin matkalla kaksi. Hyvät ilmaisut, ja koira hyvin haltuun piiloilla. Mentiin sitten vielä uusi alueen poikitus pitkää sivua myöten takaisin lähtöpisteeseen, sitten taas toista laitaa poikitusta. Sitten loppui aika. Tai sitä oli pari minuuttia jäljellä, mutta sanottiin, että mentiin piilosta ohi ja lähdettiin jo poispäin, siksi keskeytys.

Viima oli mennyt piilon (kaatunut puunrunko, henkilö istui päällä) alta. Ekalla kierroksella Viima oli ollut siinä lähellä, mutta ei tarkentanut (tätä se hieman taisi merkatakin). Nyt tokalla kerralla ei myöskään ollut saanut tarkkaa hajua. Jälkiviisaana voisi sanoa, että miksen tukenut koiraani. Ehkä vain luotin liikaa(?) koiraani, koska se osaa itse pähkäillä ja sillä on kuitenkin parempi nenä kuin minulla. Saatiin kuitenkin mennä ilmaisemaan, ja tälläkin kerralla Viima meni siitä piilon alta, mutta ei saanut hajua. Vähän matkan päästä kuitenkin bongasi hajun, ja palasi hyvin takaisin ilmaisemaan.

Että sellaista. Kokeen aikana oli myös hallittavuusosiot, luoksetulo ja pysäytys. Molemmat toimivat, mutta vasta toisella vihjeellä. Muutenkin Viima paikoin pyrki alueen ulkopuolelle, välillä liikkui ihan kivasti ja irtosi, sitten pysyi kohtuu lähistöllä eikä oikein irronnut.

Nyt on pohdinnassa, miten edetään. Jätetäänkö hommat sikseen (mm. pitäisi saada tuo hiljaa oleminen kuntoon) vai yritetäänkö syksyllä uudestaan. Lähistöllä olevia kokeita ei tosin ole tarjolla, joten mennee joka tapauksessa vanhaksi tuo edellinen suoritus. Ehkä olisi hyvä aika päästää koira jo eläkkeelle?