Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

5.3.2013 Kerosta näyttelytähti?

Jo vain, Keron kanssa osallistumme nyt Koirapalvelu Virikkeen järjestämälle Nätisti näyttelyssä -kurssille. Kurssikertoja on viisi, ja sinä aika toivon saavamme hyvää treeniä mm. häiriöistä, rauhoittumisesta ja käsittelyistä. Toivon myös kurssin kannustavan minua koiranomistajana kouluttamaan pentua tottumaan käsittelyyn, mitä esimerkiksi eläinlääkärissä, näyttelyissä ja kokeissa voi tulla vastaan (hampaiden/kivesten/tassujen/korvien yms. tarkistus).

Sitten itse treenitunnelmiin. Paikalla oli Keron lisäksi kolme muuta koiraa, jotka harrastivat näyttelyitä ja joilla oli niistä jo jotain kokemusta. Jokaiselle oli oma näkösuojattu loossi, joista suojaisimman saimme Kerolle. Aloitimme ihan vain sillä, että Kero rauhoittuisi aloilleen odottelemaan. Tähän apuna käytössä oli oma pyyhe, jota olisi tarkoitus jatkossakin käyttää taukoillessa. Kun Kero oli pyyhkeellä palkkailin sitä satunnaisesti, ja aika nopeasti Kero malttoi vain makoilla siinä. Kokeilimme omassa loossissa myös jotain yksinkertaista käytöstä ja vahvisteiden laatua. Testasin myös naksun toimivuuden, sillä tilanne oli uusi ja naksua emme olleet vastaavanlaisissa tilanteissa käyttäneet. Mutta hyvin tuntui naksu ehdollistuneen. Itse asiassa jopa kosketuskeppiharjoitus sujui oikein loistavasti, vaikka käytimme vierasta kosketuskeppiä! Aika loistavaa :)

Vastaavanlaisen kosketuskeppiharjoituksen teimme myös loossin ulkopuolella. Hieman tämä oli Kerolle häiriöistä, kun näkyi kaikkea muuta, mutta katseen ja kepin suuntaaminen pois oli hyvä juttu, ja saimme onnistuneita toistoja.

Puolivälissä tuntia pidimme pienen tauon ulkona. Tämän jälkeen jatkettiin rauhoittumista, ja sitten harjoiteltiin liikkumista. Muiden liikkuminen sai Keron vähän levottomaksi, eikä meidän suoriutuminen loossin ulkopuolella nyt niin loistavaa enää ollutkaan. Häiriötä oli vähän liikaa, ja lähinnä mentiin namimagneetilla eteenpäin. Pääasia, että se edes toimi. Jännä myös, että tunnin loppua kohden Kero alkoi vähän äännellä ja olla levoton, mutta ehkä tämä vain meni pikkuisella vähän yli?

Tunnin jälkeen kävimme Petikossa vähän nollaamassa ajatuksia ja käytiin syömässä (tai Kero söi) iltaruoka pienistä purkeista. Harjoiteltiin mm. ympyrätyöskentelyä käynnissä (naksu), race to rewardia jne. Syöpöttelyn päälle käytiin vielä metsässä ulkoilemassa ja ihmeteltiin hetki hiihtäjiä ennen kuin suunnattiin kohti kotia.