Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

4.9.2008 Metsässä taas

Treenien alussa harjoiteltiin Myryn kanssa hieman luoksepäästävyyttä. On se vain niin vaikeata olla menemättä vastaan ainakaan ekalla kerralla…

Sitten menimme tutkimaan Viimalle aiottua aluetta (eli löytämään alueella oleva kiintorasti). Tämä tehtiin siten, että otettiin Myrylle neljä ilmaisua matkalla alueelle. Ilmaisut sujuivat oikein kivasti (irtorullat), kahdessa piilossa oli kaksi piilossa, joten useampi henkilö piilossa ei tuota ongelmia. Treenissä saatiin myös häiriötä, sillä metsässä liikkui paljon muita ihmisiä ja koiria. Kun kaikki oli löydetty, jatkoimme alueelle etsimään rastia, mutta ei sitä kuitenkaan löytynyt. Aika varmoja oltiin kuitenkin paikasta…

Tämän jälkeen palasimme takaisin autoille, katsottiin vähän Viiman aluetta kartalta ja suunniteltiin, mihin suurin piirtein maalihenkilöt (2) menisivät piiloon. Alue oli se, missä olimme etsineet sitä rastia. Lopulta päästiin Viiman kanssa etsimään ja lähdettiin kohti aluetta. Alkoi jo vähän pimentyä ja juuri ennen alueelle pääsyä tulikin vielä koirien ulkoiluttaja vastaan. Pidin sitten Viiman koko ajan narussa eli tuli taas harjoiteltua kytkettynä etsimistä. Siellä alueella sitten rämmittiin… Koiralla oli koko ajan hyvät hajut ja itse sitten roikuin perässä. Niinpä sitten rämmittiin metsässä ja päädyttiin tarkistamaan puolet Myryn käymästä alueesta ennen kuin palattiin takaisin omalle alueelle… Pienen hapuilun jälkeen löytyi ensimmäinen maalihenkilö. Siitä sitten jatkettiin aluetta eteenpäin ja toinen löytö tulikin sitten jo paljon nopeammin. Pimeäkin oli jo ehtinyt tulla.