Tänään kisattiin kaksi starttia Purinalla HAU:n järjestämissä kisoissa, joissa maksikolmosia tuomaroi Johanna Wüthrich. Ensimmäisenä oli vuorossa agilityrata ja toisena hyppyrata, kolmanteen starttiin ei oltu edes ilmoittauduttu. Molemmat radat olivat kivoja, eivätkä sisältäneet liikaa kieputusta tms.
Ekalla radalla ei ollut sen kummempia ongelmia, mitä nyt puomin alussa ja lopussa tuli hidastettua koiran vauhtia. Ehkä siinä sitten meni aikaa. Kepitkin olivat ehkä vähän hitaat, mutta muuten meni ihan mukavasti. Maaliin päästiin puhtaalla suorituksella, mutta yliaikaa tuli 2,24 sekuntia (etenemisnopeus 3,35m/s). Sijoitus oli 35/85.
Toka radalla tuli jo alkuun kämmi, sillä Myry varasti aika röyhkeästi. Lähti ilman lupaa melkein heti perääni, ja niinpä kolmannelle esteelle ohjaus myöhästyi, kun Myry meinasi pinkoa ohi, mutta sain pysäytettyä ja käännettyä tiukasti hypylle lähes nollavauhdilla. Tuloksena riman tiputus. Siitä eteenpäin rata sujuikin sitten ihan kivasti. Kepit tuntuivat menevät jopa edellistä starttia vauhdikkaammin. Yliaikaa tuli kuitenkin 1,19 sekuntia (etenemisnopeus 3,62m/s). Sijoitus 58/90.
Toissapäiväisiin kisoihin verrattaessa nämä menivät huomattavasti paremmin :) Molemmista starteista tuli tulos, vaikkakin yliaikaa tuli taas hieman. Saas nähdä, milloin päästään ihanneaikaan :D Petrattavaa siis vielä on mm. vauhdin suhteen, mutta myös ihan perusjutuissa, kuten paikallaolo lähdössä, kontaktit jne. Onhan noita siis vaikka mitä. Eikä unohtaa tietenkään sovi sitä, että ohjaajallekin tekisi ihan hyvää harjoitella ohjauskuvioitakin :)
Piirrokset radoista lisään joskus myöhemmin.
3 ajatuksia aiheesta “4.4.2010 Yliaikanollaa ja -vitosta”
Voi hitsit! Pienestä jäi kiinni! Hannin kanssa kisatessa yliaikanollat olivat tuttu käsite. Toisinaan sitten päästiin niukin naukin alle ihanneajan, mutta niinä kertoina valitettavasti myös monet muut :D Ykkösissähän se ei haitannut, mutta kakkosissa teetti enempi työtä, kun sekunteja piti nipistää sieltä sun täältä pois. Meillä muuten auttoi se, kun juoksin itse lujaa koko ajan. Vaikka sitten pisintä mahdollisinta reittiä. Tärkeintä oli, että oma vauhtini ei hidastunut -saati pysähtynyt! sillä Hanni myötäili vauhtiani liiankin tunnollisesti. Kepeille haettiin vauhtia pallolla ja kyllähän sitä vähän tuli. Mutta vain VÄHÄN. Lähes kävellen se pujotteli loppuun asti :D
No voi hitsit. Nimi jäi edellisestä kommentista, mutta ehkä jälleen koiran nimi paljasti ;)
Joo, kyllähän tuosta tunnisti :)
Lujaa juokseminen on ihan hyvä juttu, mutta siinä tuppaa välillä käymään mulle niin, että unohdan koiran ja se sitten tulee vain perässä (kuten kävi perjantain startissa putkelta putkelle) :D