Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

4.11.2014 Vähän kestoa, ja hyvin meni

Tiistaina ajeltiin Hyvinkään ja Nurmijärven rajamaille treenailemaan. Olipas ihan mielenkiintoista harjoitella vaihteeksi itselle ihan uudessa ympäristössä :)

Aloitettiin alkuun yhteisillä hallittavuusjutuilla, jotka tehtiin ihan omaan tahtiin oman fiiliksen mukaan. Kero oli aika kivasti messissä mukana, ja tehtiin seuraamista ja sitten leikittiin. Pidin Keron myös vierelläni möllöttämässä, kun kävimme  pikaisesti läpi, mitä kukin oli ajatellut tehdä treeneissä koiransa kanssa.

Mutta itse Keron treeniin. Treenin tavoitteena oli saada alle vähän kestoa ennen löytöjä. Niinpä hyödynsin tien vieressä olevaa hakkuualuetta ja lähdettiin etenemään suunnitellusti myötätuuleen. Sopivan matkan/ajan päästä oli tarkoitus kääntyä takaisin, mennä vähän syvemmälle ja alkaa haravoida alueen poikki menevän polun toista puolta ja napata sitten tyypit sieltä.

Idea tietty hyvä, mutta toteutus vähän ontui omalta osaltani, sillä jäin kulkemaan polun myötäisesti ja kun Kerokin kulki siinä lähistöllä samaan suuntaan, niin eihän sillä loppupeleissä ollut mahdollisuutta oikein saada hajua maalihenkilöistä ainakaan kaukaa. Ekan Kero kyllä työsti tosi hyvin huolimatta siitä, ettemme tuulen alapuolelle päätyneet.

Ekan piilon jälkeen parkkikselle ajeli joukko teinimopoilijoita, ja se vähän sekoitti Keron pasmoja. Lähinnä jäi katsomaan, mitä siellä parkkiksella tapahtui tai niitä pakokaasuhajuja, mutta jatkoi sitten kuitenkin hyvin hommia. Tokasta piilosta menimme ohi, ja palasimme sitten takaisin, mutta edelleen meidän olisi pitänyt liikkua syvemmälle, jotta hajun saanti olisi ollut optimaalista. Aika lähellä oltiin, kun Kero sitten hajun lopulta sai.

Molemmat tyypit ilmaistiin hyvin, ja mukaan saatiin vähän kestoakin. Eka löytö oli kuuden minsan kohdalla, tokaan meni sitten jo vähän enemmän aikaa, yhteensä vartti. Hyvä treeni silti, ja oli mukavaa tehdä vähän tämmöistä Keron kanssa, kun sai seurata sen reaktioita ja työstämistä. Ja kivaa oli myös se, että Keron fokus säilyi hyvin, vaikka sitä löytöä ei heti tullutkaan. Pientä hallittavuuttakin oli matkassa mukana, kun jouduin kytkemään Keron hetkeksi liinaan, kun tiellä vastaan tuli joku kävelijä. Seuraavia vastaavia treenejä ajatellen pitää miettiä tuota etsintäsuunnitelmaa tarkemmin, ainakin sen toteutusta käytännössä.

Keron treeni
Keron treeni