Vuoden vaihtuessa on hyvä hetki summata mennyt vuosi ja miettiä, mitä ensi vuodelta voisi odottaa. Jos muutaman asian voisi nostaa vuodesta esille omien koirieni osalta, niin merkittävin varmaan oli Discon varttuminen pennusta nuorukaiseksi. Niin rasittavaakin (myönnetään, pentuaika ei ole aina ruusuista) kuin se välillä on ollut, niin toisaalta se on tuonut monia iloisia hetkiä, oivalluksia ja uskalluksia. Kahden aktiivisen koiran kanssa puuhasteleminen on myös ollut oma taiteenlajinsa, etenkin se, miten järjestellä treenitilanteet järkevästi. Siinä mielessä Kero onkin saanut elää etenkin agilityn osalta kertauselämää, mikä on ehkä ollutkin ihan hyvä juttu.
Seuraavassa tarkemmin viime vuonna asettamieni tavoitteiden toteutumisesta. Vuoden 2019 tavoitteista taidan kirjoittaa uuden postauksen.
Keron vuosi 2018
Agility
Tavoitteiksi olin merkinnyt:
- Kisaamisen osalta nousu kolmosiin
- Olisi myös hienoa osallistua Agilityn SM-kisoihin joukkueessa, kun kisat ovat nyt Vantaalla. Voi tosin tulla hieman kiire.
- Yksittäisten juttujen osalta ainakin keppien suoritusvarmuus etenkin kisoissa paremmaksi, hyppytekniikkatreenejä säännöllisesti, kunnon ylläpitoa ja kohotusta, H360-treenit jatkuvat ja suoritetaan oppitunteja eteenpäin
Ja näin kävi:
Kero nousi keväällä kolmosiin, mistä olinkin hyvin iloisesti yllättynyt! Aiemmin olimme käyneet mittaustilaisuudessa, missä Kero mitattiin pikkumaksiksi. Sillä tarmolla seuraavissa kisoissa sitten napattiinkin suoraan tuplanollavoitot ja saatiin oikeus nousta ylimpään kisaluokkaan. Kisaamista jatkettiin satunnaisissa ryppäissä.
Mieleenpainuvimpia tapahtumia olivat SM-kisojen etkokisat, missä käytiin vähän maistelemassa ison kisan tuulia. SM-kisoihin ei osallistuttu edes joukkueessa, kun sellaiseen ei nyt ollut mahdollisuutta ja yksilökisoja ajatellen meillä ei ollut vaadittavia tuloksia kasassa.
Heinäkuussa käytiin Joensuussa Agiråkki-kisoissa, missä Keron kanssa kisattiin nurmikentällä kahtena päivänä. Oli aika hienoa pinkoa hyvällä kentällä, ja positiivista oli, että viereisillä radoilla kirmanneet toiset koirakot eivät meitä mitenkään häirinneet :)
Syksyllä osallistuttiin Lappalaiskoirat ry:n rotumestaruusskaboihin Jyväskylässä. Tapahtuma jäi sinänsä mieleen, että sinne herätys oli ihan älyttömän aikaisin (vaikkakin matkasin mökiltä vähän lyhyemmän matkan), kun ensimmäinen startti oli jo klo 8! Harmi, että unipöhnässä sössittiin ensimmäinen rata hylkäykseen, vaikkakin kahdesta seuraavasta saatiinkin tulokset (rotumestiksiin laskettiin vain kaksi ekaa starttia).
Loppuvuodesta kävimme pyörähtämässä Kuopiossa, missä osallistuin Keron kanssa Lappalaiskoirien superpäivään. Keron kanssa uurastettiin siellä kolmessa eri lajissa (agility, nose work ja rally-toko). Oli hienoa huomata, miten Keronkin kanssa pystyy osallistumaan moisiin juttuihin ja agilityn osalta riemastutti etenkin se, että isolla kentällä ison radan tekeminen oli kummastakin meistä oikein hauskaa :)
Pientä statistiikkaa vuoden 2018 starteista:
- Maksi2: kilpailut 2, startit 6, nollat -, tuloksia 3, hylyt 3
- Pikkumaksi2: kilpailut 1, startit 2, nollat 2
- Pikkumaksi3: kilpailut 7, startit 15, nollat -, tuloksia 8 (joista 1 yliaikanolla), hylyt 7
- Nopein etenemä: 4,44 m/s (agilityrata!!) ja 3,56 m/s (hyppyrata)
H360-treenauksen osalta vuoden kivin hetki oli muiden suomalaisten H360-tyyppien tapaaminen treenien merkeissä syksyllä. Lisäksi yksittäisten treenien osalta edettiin sen verran, mitä nyt ehdittiin. Keskityttiin ehkä laatuun, koska treeneistä suuri osa meni siihen, että tehtiin perusjuttuja Discon kanssa ja Keron kanssa jotain suhteellisen iisiä, jotta pentu oppisi olemaan nätisti odottelemassa. H360-oppitunneissa edettiin läpi Blueprint, ja nyt tällä hetkellä olemme aloittelemassa Triple Double Lesson 5.
Nose work
Tavoitteiksi olin merkinnyt:
- Möllikisoihin ja/tai virallisiin kisoihin
- Tavoitteellisempaa treenaamista (eli treenisuunnitelma!)
Ja näin sitten kävi:
Uskallettiin mennä ekoihin virallisiin nose work -kokeisiimme. Siellä meni heti tosi hyvin (100p), samoin seuraavassakin kokeessa (100p). Kolmas koe meni penkin alle (75p), mutta neljännessä saimme kolmannen 100p suorituksen ja nousimme kakkosluokkaan. Kävimme kuitenkin vielä yhdessä ykkösluokan yhden osion kokeessa, kun sellainen oli ulkoetsinnästä tarjolla. Sieltäkin 100p.
Kesän ja syksyn harjoittelimme kakkosluokan debyyttiä ajatellen. Vielä ei ollut Suomessa moisia kokeita nähty, ja kun marraskuussa sellainen oli, niin ilmoittauduimme sinne. Olikin aika mielenkiintoista nähdä ja kokea, miten etsintäalueet ja piilot muuttuivat. Tuli havaittua, että taitomme riittävät ihan hyvin, sillä Kero sai varmasti 100p ilman virheitä ja lopputuloksissa oli toisella sijalla ihan vain reilulla sekunnilla voittajalle hävinneenä. Aika hurjaa lappalaiskoiralta! Rotunsa ensimmäinen, joka on täällä Suomessa nose work -kokeissa näin tsempannut.
Discon vuosi 2018
Tämmöisiä tavoitteita olin kirjannut vuosi sitten:
- Perusjutut hyvälle mallille (luoksetulo, odottaminen, käyttäytymisten tarjoamiset, nätisti ulkoilu hihnassa ja vapaana ja sen sellaista, mitä nyt perussessen pitää hanskata)
- Agilityn pohjataitoja (ilman esteitä) H360-ohjelman mukaisesti
Perusjuttuja tuli kyllä harjoiteltua, vaikkakaan Discon ollessa nyt kohta 15 kk se halutessaan vetää mieluummin hihnassa kuin kulkisi niin nätisti kuin Kero nykyään kulkee :D Seuraavassa avaan vähän tarkemmin lajikohtaisesti, mitä kaikkea Discon kanssa tehtiin.
Tammikuu 
Helmikuu 
Maaliskuu 
Huhtikuu 
Toukokuu 
Kesäkuu 
Heinäkuu 
Elokuu 
Syyskuu 
Lokakuu 
Marraskuu 
Joulukuu
Agility
Agilityn osalta otettiin iisisti ja keskityttiin perustaitoihin. Perustaidoilla tässä tarkoitan niitä taitoja, mitä harrastuskoiralta odotan ennen kuin sen kanssa aloittelen varsinaista lajitreenausta. Eli vaikka Disco pääsikin mukaan agilitytreeneihin jo heti ihan pennusta alkaen, niin varsinaista agilityä ei tehty kuin vasta nyt ihan loppuvuodesta.
Discon kanssa tehtiin paljon tasapainoiluun ja kehonhallintaan liittyviä juttuja. Näitä tehtiin kotosalla sekä treeneissä. Lisäksi harjoittelimme paljon itsehillintään liittyviä asioita. Näihin yhdistettiin sopivissa määrin myös sanallisten vihjeiden erottelua. Leikittiin myös erilaisia pelejä, missä vahvistettiin kuin huomaamatta niitä asioita, mitä agilityssä koiralta kaipaan, kuten irtoamista eteenpäin, jarruttamista / hakeutumista vahvistealueelle ja siinä pysymistä ympyrätyöskentelyssä, houkutusten ohittamista, suorittamaan loppuun annettu tehtävä, vaikka ohjaaja liikkuisi toiseen suuntaan jne.
Kun Discolla alkoi olla riittävästi ikää (puoli vuotta), mukaan kuvioihin tulivat hyppytekniikkaharjoitukset. Näitä tehtiin alkuun vähitellen, sillä Discon kroppa ja sen hallinta vauhdissa eivät vielä olleet kovin hyviä. Hyppytekniikkaharjoituksista olemme tehneet Discon kanssa tähän mennessä set pointia, perussarjaa, kasvavaa sarjaa, etäisyyden arviointia sekä perustaipumistreeniä.
Discon hyppytekniikkatreenit YouTubessa:
Discon lähestyessä vuoden ikää uskalsin ottaa kuvioihin mukaan tötteröharjoitukset ja sitä myöten myös yhden hypyn harjoitukset, joissa harjoittelimme perusohjauksia ja -vihjeitä. Edelleenkin pidemmät hyppysarjat ovat vain hyppytekniikkaharjoituksissa mukana, satunnaisesti on tehty putkitreenejä ja jokunen kerta kokeiltu, miten hyvin Disco hakee useammalle esteelle. Hyppykorkeudet ovat 15-20cm. Muita useamman esteen harjoituksia emme ole tehneet, saatika mitään ”ratasuorituksia”. Mutta valmiudet agilityn ”varsinaiselle” harjoittelemiselle on luotu.
Discon kanssa haastavinta treenaamisen osalta on ollut se, miten saan sen oppimaan olemaan rauhallisena treenitauoilla. Niinpä ihan alkuun treenit sujuivat siten, että kun Disco taukoili häkissä, tein Keron kanssa siinä lähellä ihan jotain pientä ja simppeliä. Alkuun pelkkä tasapainotyynyllä taiteilu oli semmoinen, minkä Disco kykeni katsomaan rauhassa. Pikku hiljaa homma eteni, ja loppuvuodesta Disco osasi olla jo suurimman osan tauoistaan varsin maltillisesti häkissään. Nyt alkaa olla jo se hetki käsillä, että Discoa ei tarvitse viedä autoon odottelemaan, jotta voin Keron kanssa tehdä jotain vauhdikkaampaa treenipätkää! (Sen sijaan Kerosta on tullut äänekäs odottelija, jos teen Discon kanssa jotain vauhdikasta. Pimennetyssä häkissä tosin on hiljaa.)
Toinen haastavahko juttu on ollut leikkiminen tai leluihin liittyvät jutut. Disco tykkää leikkimisestä ja vaikuttaisi siltä, että suurimmat kiksit se saa, kun saa juosta lelun perään ja juosta rallia lelu suussaan. Olemmekin työstäneet kovasti sitä, että se lelu kannattaa tuoda myös takaisin. Toinen lelupalkkaukseen liittyvä juttu on ollut jäätyminen tai millä termillä sitä nyt kutsuisi. Discon toiminta hidastuu, kun se alkaa liiaksi ennakoida lelupalkkausta. Niinpä olen joutunut varioimaan paljon palkkaamisen suhteen ja palkkaamaan paljon namilla (mikä ei siis huono asia, ei todellakaan).
Nose work
Innostuin opettamaan Discollekin vähän nose workkia, kun ajattelin, että nenän käyttäminen johonkin järkevään puuhaan voisi tehdä nuorelle koiralle hyvää. Alkuun puuhasteltiin kotosalla, mutta loppuvuodesta käytiin ohjatuissa treeneissä, jotta saisimme yleistettyä hommaa enemmän ja toisaalta oppisin itsekin luottamaan enemmän koiraan. Ohjatut treenit ovat olleet kyllä tarpeen, sillä ihan alkuun sokkotreenin tekeminen Discon kanssa kuulosti ja tuntui ihan karmealta, mutta muutaman kerran jälkeen se alkoikin tuntua jo luonnolliselta ja hyvinkin kiinnostavalta ja opettavaiselta.
Disco on aika tarkka ja täsmällinen (esim. purkkirata) ja osaa ilmaista riittävän hyvin. Sen kanssa kotosalla olen tehnyt samoja treenejä kuin Kerolle (paikoin vähän helpotettuna) ja osassa Disco on jopa ollut nopeampi tai muuten vain vakuuttavampi. Sen verran noviisi Disco vielä on, että ympäristön hajuhäiriöt (ja kaikki muukin yllättävä) vielä vaikuttavat suoritukseen.
Discon nose work -videot YouTubessa:
Koirajuoksu
Disco on osoittanut olevan hyvin liikunnallinen ja ehtiväinen tapaus. Niinpä Discolle tuli hankittua omat vetovaljaat, jotta sen kanssa voisi harrastaa myös koirajuoksua. Pääasiassa Disco on juoksennellut vapaana, mutta myös vetokamppeissa. Intoa on.
Rally-toko
Huvin vuoksi vähän kokeiltu ja todettu, että pelkillä agilityn pohjataidoilla, mitä meillä on, niin aika hyvin pystyi tekemään alokasluokan juttuja (ks. Oivan syyspäivä). Intoa ei kuitenkaan meikäläisellä itselläni ole ollut, jotta hommaa olisin oikeasti alkanut treenata Discon kanssa.
Paimennus
Disco kävi vuoden aikana tutustumassa lampaisiin pariin otteeseen (Mithrandir-pentu- ja paimenuspäivä). Jo ensimmäisellä kerralla oli selvää, että homma on pojalla geeneissä. Alkuinnostuksen jälkeen meikäläiseltä itseltäni homma hyytyi.
