Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

30.11.-1.12.2013 Mökkivisiitti ja lumiset olosuhteet

Ehdittiinpäs lauantaina perille mökille ennen kuin lumisade pääsi kunnolla iskemään. Ja ihan kivastihan tuota lunta sitten sateli pitkin iltaa. Pojat olivat kyllä aika innoissaan lumesta. Viimakin oli ihan innoissaan ja laukkoi nuorison perässä tai edellä sen, mitä pystyi. Aika siistiä :)

Tumps.
Tumps.

Keron kanssa kävin myös pienellä kolmen kilsan lenkillä otsalampun valossa pienessä lumisateessa ihan hiljaisessa maastossa. Aivan mageeta tämäkin, ei onnistuisi normisti kyllä. Myrykin lähti messiin, mutta ensimmäisen mäen jälkeen sitä ei sitten enää näkynytkään. Oli kääntynyt takaisin nököttämään mökin ovelle.

Vähän tehtiin myös treeniäkin. Kerolle helppoja ilmaisuja siten, että nyt jätettiin kuppi kokonaan pois. Aloitettiin ensin ihan sillä, että maalihenkilö oli muutaman metrin päässä näkösällä, sitten aitan takana, kuusen takana, aitan takana siten, että lähetin Keron toiselta puolelta, auton takana siten, että lähetin Keron talon toiselta puolelta sekä sitten aitassa pari eri paikassa koira lähetettynä siten, ettei suoraa jälkeä. Kaikki toistot sujuivat oikein kivasti eikä rullan ottamisessa ilman kuppia ollut mitään probleemaa. Joka toistolla tosin kävi se, mitä olinkin uumoillut jo aiemmin eli Kero koski maalihenkilön jompaa kumpaa kättä ennen kuin otti rullan suuhunsa. Uskon (toivon), että tämä tulee jäämään, kun koira alkaa oikoa tai kun maalihenkilö on paikassa, minne koira ei pääse. No, katsellaan.

Nuuhnuuh.
Nuuhnuuh.

Lauantai-illan pojat sitten vain nukkuivat tuvassa, ja yökin näytti menevän aika hyvin. Aamulla lähdettiin sitten tarkistamaan, miten paljon sitä lunta olikaan yön aikana tullut. Oli sitä jonkun verran ilmaantunut, mutta onneksi sade taukosi siksi aikaa, kunnes oli aika lähteä kotimatkalle.

Ennen kotiinlähtöä piti tietysti vähän treenata Keroa, ja eipä siinä muuta kuin ukko metsään ja me perään. Tehtiin yhteensä kolme sellaista toistoa, missä Kero joutui etsimään, ja oikeastaan jokainen meni vähän samalla tavalla. Kuppi oli poissa, mutta varuilta maalihenkilöllä mukana, ja sitä piti Kerolle näyttää, jotta se lopulta suoritti ilmaisun. Ei raasu näyttänyt väsyneenä ja hieman etsittyään oikein tietävän, mitä pitäisi tehdä. Yksi helppo ilmaisu tehtiin vielä ihan loppuun, maalihenkilö ihan siinä näkösällä ilman kuppia ja eipä siinä sitten ollut mitään probleemaa. Pitää siis vielä taiteilla tuon kupin häivyttämisen suhteen.

Yhden hauskan kokeilun myös tein eli kaikki kolme koiraa kerralla etsimään. No, eihän siitä meinannut oikein mitään tulla, sillä Kero oli koko ajan Myryn niskassa kiinni. Mutta mitä lähemmäksi piiloa päästiin, niin sitä enemmän pojat alkoivat oikeasti tehdä duunia. Kero oli lopulta ensimmäinen, joka maalihenkilön löysi, mutta ilmaisun kanssa oli ongelmia (tuli kaksi kertaa ilman rullaa luokse) ja kolmannella (kuppiavustus) onnistui. Tällöin myös Viima tuli paikalle haukkumaan, ja opportunisti-Myry meni myös paikalle kerjäämään palkkiota. Myryn mielestä selvästi riitti, että kaksi muuta ilmoitti löydöstä…

img_6057
Lumihankeilua.
Täältä tullaan!
Täältä tullaan!
img_6127
Viiman mielestä rauhallisuus on valttia :)

Loput kuvat löytyvätkin sitten kuvagalleriasta: 30.11.-1.12.2013 Ensilumi mökillä