Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

30.1.2010 Tammikuun hälytreenit

Hälytreenit pidettiin vaihteeksi valoisaan aikaan heti aamusta. Paikka oli loistava (Rinnekodin ympäristö), sääkin suosi (uutta lunta, mutta ei paljoa pakkasta).

Meidän alue sisälsi kolme plänttiä, joilla oli rakennuksia sekä tienvarsietsintää. Käytiin ensin läpi rakennukset, joista ensimmäisen kohdalla Viima saikin hajua yhden talon luona ja kävi siellä haukkumassa. Siinä oli lukittu varastotila(?) ja sen yläpuolella avonainen parveke ja sisällä tod.näk. ihmisiä. Jatkettiin siis matkaa. Sen kummempia hajunlähteitä ei tällä kerralla tullut vastaan.

Toisella pläntillä jouduttiin sitten tarpomaan syvässä lumessa, kun alueemme käsitti myös vedenpuhdistamon ja kiersimme sen varmistaaksemme, ettei sinne suunnalle oltu jotain kautta päästy. Ei tuoreita jälkiä. Lumitarvonnan jälkeen jatkettiin alueelle kuuluvien rakennusten kiertelyä, ja sieltä löytyi tuore jälki, mutta se ei vienyt minnekään, ja siellä suunnalla oli myös tuoreet traktorinjäljet.

Kolmannella rakennusalueella Viima nappasi tuoreen jäljen, joka vei rakennuksen seunustalle semmoiseen syvennykseen, jossa joku oli käynyt ehkä tupakilla tms. Kierrettiin myös toisen rakennuksen taakse, missä Viima kyllä merkkasi jotain puukehikoita, mutta mitään tuoreita (tai vanhempiakaan) jälkiä ei nähty. Jälkikäteen saatiin tietää, että tänne jonnekin oli esine jätetty aiemmin, mutta alue oli aurattu (ei jälkiä) eikä mitään esinettä löytynyt edes myöhemmin, kun kävin koirien kanssa treenin jälkeen tutkimassa.

Sitten mentiin tienvartta, ja siellä Viima merkkaili sillalla, mutta tuoreita jälkiä ei näkynyt. Myös metsän puolelle kävi jotain vanhempia jälkiä tutkimassa, mutta mitään tuoretta ei löytynyt. Alue oli siis käyty, mitään ei löytynyt (jälkikäteen saatiin tietää, että kaksi esinettä oli alueelle jätetty (toinen oli jätetty rappusten päähän siellä, missä oli niitä traktorin jälkiä).

Saatiin tehtäväksi kiertää vielä yksi rakennusalue. Sieltä Viima bongasi vanhemmat jäljet, mutta ei lähdetty niitä tutkimaan. Muuta merkittävää ei sieltä suunnalta havaittu. Tämän jälkeen saatiin tehtäväksi tehdä lisää tienvarsietsintää, ja lopulta meidät sitten pyydettiinkin takaisin johtopaikalle.

Etsintää yhteensä pari tuntia. Ihan mukavasti Viima toimi, vaikka olikin kytkettynä (tai liina perässä). Alussa oli normitapaansa turhankin innokas, mutta rauhoittui siinä vaiheessa, kun päästiin tekemään hommia ja oltiin niitä jo hetki tehty.

Treenin jälkeen kävin sitten molempien koirien kanssa etsimässä esineitä. Ensimmäisen kävi Myry löytämässä. Näytin Myrylle rappusia ja se kipitti ne ylös ja oli tosi innoissaan, kun sieltä löytyi hanska. Viimaa ei oikein kiinnostanut, mutta sain sen haukahtamaan pari kertaa esineelle. Toista esinettä ei löydetty, vaikka sitä pojat tuntuivat etsivän oikein urakalla. Hajua ne tuntuivat saavan vaikka mistä, mutta esine ei tullut paikallistettua. Käytiin vielä etsimässä kolmatta esinettä (toisen koiran alueella), mutta ei löydetty muuta kuin hiekkalaatikossa ollut liinavaate(?)säkki. Molemmat koirat olivat ihan innoissaan, kun hajun saivat.

Pitääpä jatkossa panostaa tuohon esineiden löytämiseen ja ilmaisuun. Myrylle se tuntuu olevan jotenkin paljon palkitsevampaa kuin Viimalle, joten hommia täytyy tehdä.