Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

3.7.2009 Etsintätreeneissä

Treenattiin aamupäivästä Kattilajärvellä. Sää oli oikein kiva, vähän ripsi välillä vettä eikä ollut liian kuumakaan.

Viima pääsi ensimmäisenä etsimään. Sille oli kolme piiloa. Ensimmäinen oli aika lähellä aloitusta, ja sinne ohjaus onnistuikin aika hyvin. Sain kutsuttua koiran luokseni toisaalta ja lähetettyä matkaan, ja heti koira sai hajun ja pääsi ilmaisemaan. Toista Viima joutui etsimään vähän enemmän, ja  paikantamaan hajua tarkemmin, sillä piilo oli kallion päällä olevassa montussa. Tässäkin kävi hyvä tuuri, sillä olin itse ihan siinä piilon lähellä ja sain liikkumisellani ohjattua koiraa oikeaan suuntaan. Vika piilo oli sitten vähän kauempana oleva umpipiilo (kaadettu roskis, jossa tosin kansi osittain avonainen), ja siitä Viima saikin hajun jo kauempaa (jos en olisi tiennyt piilosta, niin olisin kutsunut takaisin eli irtosi vähän turhan paljon). Tämän ilmaisussa ei mitään ongelmia.

Myrylle oli sitten tarjolla hajustettua aluetta. Tarkoituksena oli edetä n. samaa reittiä kuin Viimankin kanssa sillä erotuksella, että piiloja kaksi. Näistä viimeisenä samainen roskis. Kun lähetin Myryn, niin se lähti vauhdilla sinne roskispiilon suuntaan, joka oli lähtöpisteestä aika kaukana. Kutsuin koiraa, mutta ei vaikutusta. Puhalsin pilliin, ei vaikutusta. Puhalsin toisenkin kerran (koiraa ei enää edes näkynyt, meni ehkä n. 50-100m päähän), ja nyt onneksi kuului, että koira tulee takaisin. Tämä oli eka kerta, kun vihelsin pillillä etsintätreeneissä, joten pientä riskiä oli ilmassa, että totteleeko vai ei, mutta totteli kuitenkin ja hyvä niin, sillä en olisi halunnut, että koira irtoaa noin pitkän matkan päähän ja vieläpä vaikka tekee löydön. Kumpaankaan piiloon ei ollut pillin vihellys (luupilli) kuulunut, joten mietinkin, miten kauas tuollaisen pillin ääni lopulta kantaa ja kuuleeko koira sen, vaikka ihminen ei kuulekaan. Ehkä pitää hankkia oikea koirapilli.

Jatkettiin sitten matkaa suunnitelman mukaisesti. Hetken päästä Myry irtosi jo kauemmaksi, ja sitten tuli rullan kanssa takaisin. Näyttömatka oli aika pitkä. Ilmaisu kuitenkin ok. Siitä sitten jatkettiin kohti roskispiiloa, ja sinnekin oli jonkin verran matkaa. Oli kiva katsoa Myryn liikkumista metsässä. Sitten koira saikin hajun, kävi piilolla ja tuli rullan kanssa takaisin. Ilmaisu ok.

Jatkossa tarkoituksena on edelleenkin kiinnittää huomiota hallittuun etsimiseen eli että koira kulkee sopivalla etäisyydellä ja tottelee luoksetuloja. Näitä pitää harjoitella Viiman (ja toki myös Myrynkin) kanssa vapaa-ajalla metsässä liikkuessa.

Treenin jälkeen käytiin vielä hieman kävelemässä metsässä.