Kääk, Kero täytti tänään kolme vuotta! Eipä uskoisi, mutta eihän se enää kyllä pentukaan ole, vaikka sellaiseksi sitä edelleen kutsunkin. Onhan Kero aikuistunut ihan kivasti, ja muutenkin yhteiselo on jotenkin semmoista mutkatonta. Omanlaisensahan tuo on, ja välillä joutuu pähkimään asioita paljonkin :)
Esimerkiksi tämän päivän agitreeneissä oli ihan sählämeininkiä jo pelkästään oman ohjauksenikin kannalta, mutta sen sijaan, että nuorempi Kero olisi päättänyt poistua tilanteesta takavasemmalle, niin vanhempi Kero ei siitä pulttia itseensä ottanut, vaan tuli mieluusti leikkimään ja/tai syömään jauhelihaa :)
Tässä piirros treeniradasta. Haastavahko alku (ei onnistunut tässä LOP, vaan piti olla tokan esteen vieressä lähettämässä ja sitten tehdä nopeasti valssi putken suulla), sen jälkeen kiihdytystä, jarrutusta, valssi kepeille (oli haastava Kerolle, joka ei vain jotenkin taipunut tekemään noita keppejä, mutta ei masentunut siitä, vaan teki edes osan välin.. epäilen, josko oli jotenkin vain jumissa) ja sitten keppien jälkeen oli vielä jarrutusta ja valssia ja putkirumbaa jne. tuo kuudes ja 12. este olivat myös haastavia, sillä jotenkin sain Keron ohjattua niistä ohi (ts. koira tuli perässäni). Kun olin tarkempi jarrutuksen ja oman nojaukseni kanssa, niin hyppy tuli tehtyä. Tämmöisiin pikku juttuihin pitää siis vielä kiinnittää huomiota.
