Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

3.10.2012 Ihan pimeitä ilmaisuja

Keskiviikon treeneissä keskityttiin Myryn kanssa erilaisten maalihenkilöiden ilmaisemiseen. Maailihenkilöt piiloutuivat yksitellen kohtuu lähelle, vaikkakin osan kohdalla Myry joutui käyttämään nenäänsä vähän enemmän.

Ensimmäinen oli aidan takana (parisen metriä aidasta), jonne koiralla ei pitänyt olla pääsyä, mutta niin vain Myry löysi raon verkkoaidan ali. Palaaminen rullan kanssa oli vaikeampaa, kun sama rako ei heti löytynyt. Myry kävi ainakin kerran uudestaan mm:n luona hakemassa rullan.

Toinen oli tavallinen. Kolmas oli sitten liikkuva, jonka luokse Myry meni ok, näytöllä jäi muutaman metrin päähän odottelemaan.

Neljäs oli piilossa, mutta huhuili koiran perään. Metsästä kuuluvat äänet selvästi hämäsivät Myryä, mutta lähemmäksi päästyämme Myry meni ihan normaalisti ilmaisemaan.

Viides oli tavallinen, hyvin maastoutunut. Ilmaisumatka jäi aika lyhyeksi, kun ei huomattu maalihenkilöä kuin vasta Myryn käydessä hänen luonaan.

Viima sai vielä etsiä kolme tyyppiä. Eka löytyi heti, sitten käytiin nappaamassa kauimmainen, joka oli kahden kiven välissä. Tämä oli haastava, sillä Viima ei heti pystynyt tarkentamaan. Viimeinen napattiin sitten paluumatkalla.

Sanomattakin selvää, että tällä kerralla treenattiin pimeässä otsalamppujen kera.